Lue keskustelun säännöt.
Rehellinen vastaus YH-äiti, haluaisitko ystäväsi puolisoa?
21.04.2011 |
Eli lähipiirissäni on nainen, joka on tunnustanut, että on yh:na kateellinen perheille, joissa on mies. Onpa hän tunnustanut joskus senkin, että hän olisi parempi puoliso yhteisen ystävämme miehelle kuin oikea vaimo.
Onko tämä ihan yleistäkin, että halutaan toisen naisen omaa? Sanottakoon, että miehen oma vaimo on ihan kaunis, urheilullinen ja nalkuttaa joskus (minusta aiheesta, mutta yh on tainnut unohtaa parisuhteen arjen "ihanuudet").
Kommentit (14)
Miksi ihmeessä haluaisin? Koska olen yh? Ahaa:DDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmettelen, miten ystäväni jaksavat puolisoitaan :-)
Ehkä itse olen niin huojentunut päästyäni kivireestäni, että näen ympärilläni vain päätöstäni vahvistavia esimerkkejä...
enkä kyllä kadehtinut tai halunnut ystävien miehiä... pitkään aikaan en halunnut miestä laisinkaan.
En koskisi kavereideni miehiin pitkällä tikullakaan!
Ystävieni puolisot ovat minunkin ystäviäni ja oletusarvonahan tässä on että ystäväni ovat vain naisia ja heterosuhteessa. Ei, en himoitse enkä hekumoi ajatuksella olla parempi puoliso kenellekään. Olen helpottunut että erosin exästäni enkä halua arkeeni yhtäkään ihmistä tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sä nyt voi yhden yh-tuttavasi takia tehdä tuollaista yleistystä, tuo on aika loukkaava ajattelutapa. Sama kuin kysyisi, että maahanmuuttajamies, tahdotko raiskata vaaleita naisia, lähipiirissäni on mamumies, joka raiskasi naisen, onkohan tämä kovinkin yleistä.
Siksihän jotku eroavatkin.
Tutuissani ei kuitenkaan ole sellaista varattua miestä minkä itselleni haluasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lasten kanssa ihan mukavaa keskenämme.
Jos panokaveria tulee tarvis, niitä saa baarista satavarmasti kun sellainen tilaisuus tulee.
Mulle tuttavien miehet ja työkaverit on niin ei ei. En ihastuisi enkä koskisi pitkällä tikullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enemmän kuuntelen ja kattelen ystävieni miehiä ja ystävien kertomuksia miehistään, niin sitä vähemmän haluan olla niiden kanssa missään tekemisissä ja sitä vakuuttuneempi olen yksinhuoltajana olemisen ihanuudesta
osan kanssa ikäeroakin reilusti.
Ei kyllä kiinnosta parisuhde muutenkaan.
Yrityksiä oli eron jälkeen, mutta nyt olen todennut, että paras olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin kellään ystävistäni ei ole sellaista miestä, joka minulle kelpaisi. Toisekseen minä olen parisuhteen ristini jo 20 vuotta elämästä kantanut. Nyt on minun vuoroni nauttia elämästä ilman nalkuttavaa miestä.
rehellinen tunteistaan. Kateuden tunne on luonnollista, kuten muutkin tunteet. Meidän tuttavapiirissä tiedetään aika hyvin, mistä yksittäisistä asioista toiset ovat kateellisia, kenelle se on hyvä mies, toiselle lapsi/lapset, elossa oleva äiti/isä, unelmien työpaikka, hyvä iho, terveellinen paino jne. Me siis olemme samaan aikaan iloisia toisten onnellisemmasta elämästä tietyllä osa-alueella, mutta samaan aikaan voi olla siitä samasta asiasta kateellinenkin. Ystävyys vain syvenee, kun voi jakaa syvimpiä tuntojaan toisten kanssa. Mistään tunnustamisesta siinä ei ole kyse. tai siitä, että haluaisi "toisen omaa". Itselleen voi toivoa samaa asiaa (esim lapseton lasta), mutta ei kai ystävän lasta itselleen haluaisi.
Silti kukaan ei vaihtaisi omaa elämäänsä toisten elämään.
Ja missähän tilanteessa on tuon maininnut, että olisi parempi puoliso? Siitäkään ei ensimmäisenä tule minulle mieleen, että haluaisi ystävän ukon itselleen.
Justiinsa. Viestissäni ei ole nähtävissä minkään sortin yleistystä tai syyttelyä, ei saa itse olla hölmä ja syytellä turhaan. Luepas se viesti uudelleen. ;)
Olen iloinen, että tuttuni on poikkeus ja näin moni ajattelee samoin kuin minäkin, eli toisen mies ei kiinnosta.
ap