Yle areenassa Rakkaani Merikapteeni filmi on hyvä esimerkki kuinka kateus vie tuhkatkin...

Kateellinen ei voi iloita muiden onnesta. Oikeasti surullista.

Tyttäreltä olisi ollut viisainta olla tyytyväinen siitä, että nyt joku muu huolehtii isästä, ja keskittyä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ja elämästään. Näinhän se usein menee todellisuudessakin, että helposti hukkaa oman elämänsä ja samalla läheistenkin, kun kaikki toiminta tähtää siihen, että odottaa kiitosta ja korjaavaa kokemusta joita ei ikinä tule.