Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kontrollifriikki ja lopussa asioiden hoitamiseen
03.09.2008 |
Olen ollut vuoden jo pinna kireällä ja alkaa vissiin ruuvi löystymään, kun pimahtelen ja purskahtelen itkuun milloin mistäkin, viimeksi tänään siitä, kun en löynnyt paperia, mikä tyttären pitäisi palauttaa soitonopettajalleen.
Lapsia on kolme(8, 5 ja 1, 5 v. ), käyn töissä ja lisäksi verkko-opiskelen (en omaksi huvikseni vaan hankin pätevyyttä, koska olen pätkätöissä ja toistaiseksi epäpätevä ja yritän saada pätevyyden ennen kuin hoitamani virka tulee hakuun noin puolen vuoden kuluttua). Mies löytyy, tyyliä varhaisiän dementia ja "oho, toikin juttu olis pitänyt hoitaa viime kuussa tai toissa vuonna". Lasten kanssa kyllä on paljon ja hyvä isä onkin, mutta hajamielisyyden takia ja ehkä oman kontrollifriikkiyteni vuoksi asiat ovat luisuneet minun hoitovastuulleni. Olen siis perheen työnjohtaja, sihteeri ja kirjanpitäjä. Ja ohjelmapromoottori. Yhtä kaikki, itseäni saan varmaan syyttää, mutta en vaan luota, että mies tajuaisi mitään hemmetin neuvola-aikoja soittelemaan ikinä ilman mun päältäkatsomisia.
Kenellä muulla on näin ja miten jaksatte? Ei mua väsytä työ eikä muu, mut väsyttää se, että olen perheen kävelevä kalenteri. En jaksa vaan ottaa niskoilleni koko maailmaa ja sen asioita ja ennen kaikkea MUISTAA joka saatanan juttua. Olen oikeasti todella poikki. Miten voisin päästää irti asioiden vahtimisesta, vaikka joudunkin ottamaan sen riskin, että muiden ottaessa vastuuta asioista nurkan takana vaanii katastrofi, jonka setvimiseen multa menee vielä enemmän aikaa.
Kommentit (3)
Siskoni on tuollainen. Hän haalii hoitaakseen aivan kaiken, myös muiden asiat. Eikä muuten koskaan kenenkään muun tekemiset kelpaa!
Ja hän on ihan ilmeinen läheisriippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaiken pitää olla hallinnassa, jotta ihminen tuntee olonsa turvalliseksi. Kaikki odottamaton ja yllättävä suistaa silloin ihmisen railteiltaan. maailma ja elämä tuntuu hallitsemattomalta (mitä se toki onkin).
Kontrolli on yritys vakauttaa maailma ja oma mieli. Taidat olla ap muutenkin huolehtija-luonne?
Tietysti pitää erottaa järkevä vastuunotto kontrollinkaipuusta - kyllähän ihmisen pitää hoitaa asiat ja muistaa vaikka mitä, erityisesti perheellisen. Muuten elämä voi tosiaan sotkeutua pahemman kerran.
Jos toinen on ottanut ylivastuun, mikään muu ei auta kuin vastuun jakaminen.
Se voi olla teille kummallekin vaikeaa, mutta pienin askelin...
Alue: Aihe vapaa
Anna miehelle vastuuta ja anna sen selvittää omat sähläilynsä. joku neuvola-aika, sen varaaminen ja unohtaminen ei ole katastrofi ja ei sitä sinun tarvitse selvittää, kai mies sen saa itsekin sumplittua. Kokemus voi olla jopa opettavainen.
Tuo ohjelmatoimistona oleminen on tuttua, mekään ei varmaan ikinä käytäisi kenenkään luona eikä missään kodin ja ruokakaupan ulkopuolella, jos en puuhaisi niitä reissuja. no, jossain autoshowssa ehkä. Joskus olen sanonut ihan suoran, että tällä lomalla SINÄ saat suunnitella jonkun reissun ja tehdä varausket. Ja noin se on onnistunutkin, pitää vaan muistaa, ettei natise niistä valinnoista,jotka itse olisi tehnyt toisin (jos ne ovat makuasioita ja/tai suhteellisen pieniä juttuja).
Onko miehen puhelimessa kalenteri? Kun annat jotain tehtävää (ne on annettava, koska tähän asti olet hoitanut ne itse ja on liikaa olettaa, että homma muuttuu miehen aloitteesta), laittakaa muistustus heti puhelimeen. Alussa IHAN kaikesta, lasten kuskauksesta, ruokakaupoista, neuvoloista jne jne.