Duunarin tytär pääsi yliopistoon - Perhetaustan yhteys koulutusvalintoihin on voimistunut. Vanhempien koulutustaso on yhteydessä erityisesti

Koulutus eriytyy entistä voimakkaammin. Kaikille yhteinen peruskoulu ei riittä tasaamaan perhetaustoista tulevia eroja. Koulupolkujen eriytyminen tapahtuu peruskoulun jälkeen kun valitaan lukio vai ammattikoulu.

AMK ja YAMK on vielä duunaritasoa, vaikka nimikikkailu onkin "korkeakoulu".

Mun lukioluokkakavereiden vanhemmissa oli paljon maanviljelijöitä. Luokkakavereista moni meni yliopistoon ja muutama on väitellytkin. Lasketaanko maanviljelijä duunariksi vai yrittäjäksi?

Vierailija kirjoitti:

Mun lukioluokkakavereiden vanhemmissa oli paljon maanviljelijöitä. Luokkakavereista moni meni yliopistoon ja muutama on väitellytkin. Lasketaanko maanviljelijä duunariksi vai yrittäjäksi?

Sekä että. Yrittäjistä aika suuri osa on duunareita, eivätkä ole akateemisia. Saattaa olla suurin osa.

Ei se lukiossa oikeastaan näy. Meillä on oppilaita, joilla on duunarivanhenmat yhtä usein kuin korkeakoulututkinnon omaavat vanhemmat. Lukion suosio on yleisesti noussut peruskoulun jälkeen. Toki lukion ja ammatillisen koulutuksen ero edelleen on siinä, että lukiossa pitää ymmärtää hyvin suomea tai ruotsia, jos ei sitten hae kansainväliseen lukioon. Niitähän ei joka kaupungissa ole. Suonessa syntyneiden osuus lukiossa on suurempi kuin ammatillisessa koulutuksessa. 

Tässä muutamassa vuosikymmenessä on muuttunut niin paljon se, kuinka moni suomalainen on käynyt ylipäätään toisen asteen koulun ja sitten kolmannen, että luultavasti suurin osa kolmannen asteen käyneistä on toisen asteen käyneiden lapsia. Varmasti on harvinaisempaa se, että akateemisen lapsi valitsee käydä vain toisen asteen koulun, mutta duunarin lapsista iso osa opiskelee enemmän kuin vanhempansa, jos ei heti nuorena, niin myöhemmin. 

Mun vanhemmat on duunareita, ja me kaikki neljä lasta käytiin kaupallinen koulu, ei siis menty kukaan lukioon, eikä perusamisammatteihin (myös äiti luki laskentamerkonomiksi aikuisena) Mun (esikoinen) tytär on ensimmäinen joka kävi myös lukion (ammattilukio) ja sitten tradenomiksi, meidän sukuhaarassa. Pikkusiskon vanhin lapsi on myös ylioppilas ja on nyt ammattikorkeassa. Sekä minä, että kaksi nuorempaa sisarusta ollaan käyty nyt aikuisena amk, nuorimmainen sisarus ei ole vielä sellaista saanut päähänsä. Siskoni suorittaa nyt YAMK:ta.

Meillä vanhemmat eivät ole koskaan vaikuttaneet meidän lasten koulutus- tai uravalintoihin. Äitini oli hyvä koulussa ja olisi voinut opiskella nuorena yliopistossa jos olisi ollut siihen rahaa, mutta hän ei ole silti painostanut tai mitään että lasten pitäisi opiskella enemmän kun hän ei saanut tilaisuutta. Jokainen elää omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Koulutus eriytyy entistä voimakkaammin. Kaikille yhteinen peruskoulu ei riittä tasaamaan perhetaustoista tulevia eroja. Koulupolkujen eriytyminen tapahtuu peruskoulun jälkeen kun valitaan lukio vai ammattikoulu.

Suurimmalle osalle periytyy koulutustaso, mutta ei tuo otsikko ole mikään ihme nykyaikana. Itse tiedän omasta tuttavapiiristä, puolisosta, työ- ja armeijakavereista alkaen ehkä kymmeniä yliopistokoulutettuja ikäluokassa 25-65, joiden vanhemmat olivat perusduunareita.

Ei päde ihan on sekaisin esim. Itse olen käynyt amiksen ja vanhempani ja lapseni on korkeakoulutettuja. Lapsen isällä ei ole tutkintoa lainkaan.

Minusta lukioon mennään monenlaisista taustoista, erot tulevat enemmän näkyviin sen jälkeen. Itse olen pelkän kansakoulun käyneiden vanhempien lapsi ja tuplamaisteri. Olen siis käynyt lukion jo kasarilla. Tuntui kyllä lukiossa, että olen huonommasta taustasta kuin muut, mutta se ei mua haitannut. Lapseni ovat myös käyneet lukion ja toinen opiskelee yliopistossa, toinen kirjoittaa nyt.

Akateemisissa perheissä usein vaaditaan tiettyä tasoa. Yllättävän monet pitävät arvosanaa 7 todella hyvänä ja jos vanhemmat eivät vaadi parempaa ja kannusta niin ei numerot tuosta nousekaan.

Akateemisissa perheissä myös lapset tietävät, että vanhemmilla on hyvät ammatit ja osaavat verrata elintasoaan muihin. Haluavat itsekin oman elintasonsa säilyvän.

Automaattisesti perhetausta ei vaikuta lapsen koulutustoiveisiin. Usein myös haetaan sinne kouluihin mihin kaveritkin ja tiedetään millä keskiarvolla pääsee ja se motivoi. 

En kyllä jaksa tätä loputonta ulinaa tästä aiheesta. On turha tehdä itsestään uhria siinä vaiheessa kun on läpäissyt noita esteitä. Joo, vanhempani olivat duunareita ja minulla ei ole ollut samat eväät kuin korkeakoulutettujen lapsilla, mutta mitä väliä? Tutkinto on sama. Päinvastoin kannattaa iskeä itseensä ylpeyttä että nousin sieltä. Mitä se tämä itkeminen oikein on? Ei Mauno Koivisto ulissut miten se oli satamaduunari ja kävi iltaoppikoulun ja sitten yliopiston eikä saanut tasoitusta. Vähän itsetuntoa nyt, vaikka miten olisi duunarin lapsi. Ne muut ei muuta mitään omassa toiminnassaan eikä maailma ole tasa-arvoinen, ainoa joka voi vaikuttaa on itse.

Meitä on neljä sisarusta, jokainen meistä joka on halunnut, on päässyt yliopistoon.

En koe että meitä olisi kotona painostettu mihinkään tiettyyn opinahjoon. Pääsääntö on ollut että kouluja on käytävä tai jos ei käy, mentävä töihin.

Äiti siivooja, isä sekatyömies, molemmat iltatöinään maajusseja.

70-luvulla syntyneistä todella monella maisterilla ja jopa tohtorillakin on duunarivanhemmat. Johtuu jo ihan ikäluokkien kokojen erosta ja yliopistojen opiskelupaikkojen lisääntymisestä.

Vanhemmat perusduunareita enkä mennyt lukioon. Mutta yliopistossa opiskelen silti. Väyliä on aikuisena onneksi.

Nämä on naisten juttuja nämä. Yksikään tuntemani mies, joka on ponnistanut duunaritaustasta akateemiseen maailmaan ei ole vinkunut aiheesta, vaan päinvastoin ollut asian suhteen rento. Jopa hieman ylimielinen, että ettehän te ole ihmistä kummempia näköjään vaikka miten vanhempanne olivat sitä ja tätä. Ei nämä asiat ole miehillä niin pinnalla. Naisilla sen sijaan tuntuu olevan loputtomasti aikaa uhriutumiseen, vaikka oltaisiin jo tohtori-tasolla. Tällainen itkeminen mahdollistaa ainoastaan sen, että kohta muutkin alkaa uskoa että se akateemisesti koulutettu duunarin lapsi on jotenkin paskempi akateeminen kuin muut. Ei kannata tehdä sellaista karhunpalvelusta itselleen.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä jaksa tätä loputonta ulinaa tästä aiheesta. On turha tehdä itsestään uhria siinä vaiheessa kun on läpäissyt noita esteitä. Joo, vanhempani olivat duunareita ja minulla ei ole ollut samat eväät kuin korkeakoulutettujen lapsilla, mutta mitä väliä? Tutkinto on sama. Päinvastoin kannattaa iskeä itseensä ylpeyttä että nousin sieltä. Mitä se tämä itkeminen oikein on? Ei Mauno Koivisto ulissut miten se oli satamaduunari ja kävi iltaoppikoulun ja sitten yliopiston eikä saanut tasoitusta. Vähän itsetuntoa nyt, vaikka miten olisi duunarin lapsi. Ne muut ei muuta mitään omassa toiminnassaan eikä maailma ole tasa-arvoinen, ainoa joka voi vaikuttaa on itse.

Onneksi maailmassa on ihmisiä, jotka yrittää vaikuttaa systeemiin eikä keskity vain itseensä. Muuten meillä ei olisi maksutonta peruskoulua ja 11-vuotiaat joutuisi hylkäämään haaveet opiskelusta, kun varat ei riitä oppikouluun.

Ymmärrän sen että johonkin lääkikseen tai oikikseen päästäkseen sun on oltava jossain hyvä.

Mutta jos ihan yleisellä tasolla puhutaan, en pidä yliopistoon pääsemistä tai sieltä valmistumista mitenkään ihmeellisenä saavutuksena.

Itsellä lukion keskiarvo 6.9 ja helposti valmistuin maisteriksi.

No jos miettii vaikka nykyisen hallituksen (ja edellisenkin) ministereitä niin melkein kaikilla vanhemmat olleet duunareita ja maajusseja. 

Eikös meidän entisen pääministerin isä ollut alkoholisti ja kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä jaksa tätä loputonta ulinaa tästä aiheesta. On turha tehdä itsestään uhria siinä vaiheessa kun on läpäissyt noita esteitä. Joo, vanhempani olivat duunareita ja minulla ei ole ollut samat eväät kuin korkeakoulutettujen lapsilla, mutta mitä väliä? Tutkinto on sama. Päinvastoin kannattaa iskeä itseensä ylpeyttä että nousin sieltä. Mitä se tämä itkeminen oikein on? Ei Mauno Koivisto ulissut miten se oli satamaduunari ja kävi iltaoppikoulun ja sitten yliopiston eikä saanut tasoitusta. Vähän itsetuntoa nyt, vaikka miten olisi duunarin lapsi. Ne muut ei muuta mitään omassa toiminnassaan eikä maailma ole tasa-arvoinen, ainoa joka voi vaikuttaa on itse.

Onneksi maailmassa on ihmisiä, jotka yrittää vaikuttaa systeemiin eikä keskity vain itseensä. Muuten meillä ei olisi maksutonta peruskoulua ja 11-vuotiaat joutuisi hylkäämään haaveet opiskelusta, kun varat ei riitä

Kyse ei ollut siitä, vaan asenteesta. Tuo este on onneksi saatu niin matalaksi kuin mahdollista ja duunarin lapsilla on teoreettinen mahdollisuus kouluttautua. Tottakai se koti vaikuttaa tähän asiaan, mutta on myös niitä jotka pystyy tuon tien kulkemaan vaikka vanhemmat ei olisi akateemisia. Minua harmittaa erityisesti se, että nämä sitten alkavat vielä maisterina miettimään miten vaikeaa tämä oli, miten en tuntenut olevani samanlainen, miten olen joten paskempi. Sitä asiaa kun toistelee tarpeeksi, alkaa kohta muutkin siihen uskomaan ja se ei ole hyvä juttu.

Jos sinulla on akateeminen tutkinto, sinulla on se. Sillä ei ole enää siinä vaiheessa mitään väliä oliko vanhempasi duunareita. Siinä vaiheessa merkitystä on sillä, että työllistyt sen mukaisesti ja pääset elämään keski, ellet jopa ylemmän keskiluokan elämää. Silloin luokkahyppy on tapahtunut ja sinä olet sitten se joka tarjoaa lapsilleen akateemisen kodin ja voi korjata tuon tunteen jos se nyt vielä vaivaa. Minun suvussani on kaksi duunarista noussutta, jotka ovat nyt eläkeiän kynnyksellä. Eivät he enää miellä itseään miksikään duunarin lapsiksi, ovat tehneet akateemisia hommia 30 vuotta ja omat lapset opiskelee yliopistossa. Eiköhän se päivä ole tehnyt kierroksensa. Jokaisen pitää lähteä nousemaan, jos kykyä riittää. Joillakin siinä kestää kauemmin, mutta mahdollista se on. Sitä ei pidä pilata uhriutumalla, koska mitään syytä ei enää ole kun on maisteri/DI tai vast.