Säästäätkö lapsenne leluja tai kirjoja heidän lapsilleen?

Mullon itseasiassa pieni trauma aiheesta =)

Meiän äitee keräs,osti mitälie kirjoja ja säästi ne kaikki.Sit kun siskojen kans tehtiin ekaa muuttoa pois kotoa niin eiköhän se kaivanut laatikko kaupalla lastenkirjoja jotka on vieläkin samoissa pahvilaatikoissa mun varastossa kun ei oo sydäntä heittää pois mutten haluakaan niitä.Olen kirjojen vanki.

anoppi oli sääsätänyt mieheni nallen ja nyt meidän poika on kohta 2 v ja siitä nallesta on tullut niin rakas, että ilman ei voi mennä nukkumaan.. ennen sitä mikään lelu oikein kelvannut kaveriksi :D

Minun leluja on säästetty minun lapselleni ja aion säästää omaltani esim.legot ( todella arvokas kokoelma ), puujunaradan ja kirjat. Mun lapsella on sen isoenon ja isoisoisänkin leluja 1920- ja 40-luvuilta.

Sekä minun että lasten on tosi vaikea luopua leluista, kirjoista jne. Lapsetkin usein pyytävät, varsinkin pienempi, poika, että voitaisiinko tämä säilyttää hänen lapsilleen. Hellyyttävää, vaikea sanoa ei.

Meillä on jonkin verran minun ja isäni vanhoja leluja ja kirjoja ja joitan minun vaatteitanikin ja kyllähän niitä on kiva käyttää.



Kun sitä tilaa vaan olisi enemmän... :-P

Eli sellaiset, joilla lapsi on leikkinyt paljon ja joihin liittyy paljon muistoja.

Yhdentekevät lelut ja kirjat heitän kirpparille.

Itse odotan ekaa lastani ja äitini ei ole säästänyt mitään. Kysyin vähän aikaa sitten. Tiedän, että kyse on ainakin ollut säilytystilan puutteesta, mutta olisi ollut kyllä ihan mukava, jos jotain olisi säästetty.

Ajattelin että kirjoja jonkun verran säästäisin ihan itselläni sen takia, että jos joskus siunaantuu lapsenlapsia niin on sitten mitä lukea. Ajattelin myös dubloja ja megablokseja säästää jonkin verran. Ehkä en muuta. Meillä kun kummallakaan lapsella ei ole mitään tärkeää nallea tms. mikä olisi kovin rakas. Toki olen kasannut molemmille lapsille laatikot, joissa on kaikkea pientä muistoksi heille kun ovat aikuisia.

Meillä on neljä lasta, joten varmaan joku heistä saa omiakin lapsia ja siksi olen säästänyt satoja kirjoja, n. 50 lauta- ja palapeliä, duplot, legot, puurautatien, leikkihellan ja -astiat, laadukkaita puisia vauvaleluja, rakkaimmat pehmot, erilaisia rakennussarjoja jne.

Meillä on iso talo eli onneksi myös säilytystilaa. Tuntuisi hullulta myydä pois noita kestäviä tavaroita, kun ei kuitenkaan sais paljoa rahaa verrattuna siihen mitä niiden uudelleenhankkiminen maksaisi.

Ja jos on sit niin huono tilanne, ettei tule lapsenlapsia, varmaan saa myytyä myöhemminkin nuo sitten, kun ovat hyväkuntoisia.

Rakkaimmat ja "hienoimmat" säästän, muut laitan kiertoon ystävien ja sukulaisten muksuille.



Mulla on yksi kaunis lastenkirja vuodelta 1929, on periytynyt suvusta mulle ja periytyy edelleen lapselleni. Se on mun mielestä kiva ajatus, toivottavasti näistä meidänkin rojuista joku jää elämään pitemmäksi aikaa sitten kun minusta aika jättää ja lapsia syntyy sukuun lisää.



Ihania vaatteita olen myös säilönyt talteen perinnöksi. Olen pakannut ne yksitellen kauniisti vaikka päällystettyyn kenkälaatikkoon tms ja kirjoittanut mistä ja milloin hankittu ja kenelle. No, näitä ei ole niin montaa mutta kuitenkin :=)

Krääsää en edes hanki, mutta sitä tulee muutenkin - ne joutavat kirppikselle tai muualle "lahjoituksina", jos jollekin kelpaavat.



Meillä ei ole ihmeemmin säilytystilaa, mutta kyllä aina pari laatikollista leluja ja pari metriä kirjoja jonnekin saa ujutettua, heittelen sitten omia romuja pois, jos ei muuten mahdu.



Niin ja lapsen kaikki rakkaat pehmot tietysti säästetään kanssa. Niillä on kaikilla nimet ja omat tarinansa, eihän perheenjäseniä voi poiskaan heittää!