Miten miehenne on tukenut teitä

Up

Up

Solunäytteen tulosten odotusaika oli raskasta. Puoliso koitti rauhoitella, mutta vaikeaa oli. Monta viikkoa ahdistusta ja vielä jouluna.

Sitä piinan tunnetta ei hevillä unohda, vaikka tulos oli lopulta negatiivinen. Ei syöpää.

T: Tuntematon

Kiitos, kun vastasit!

Mulla tilanne sellainen, että tuloksia odotellaan. Tämä on ihan järkyttävää. Olen ihan hermona enkä pysty keskittymään mihinkään. 

Ap

No miestä minulla ei enää ollut kun diagnoosi varmistui.

En kertonut diagnoosista  muille kuin tyttärelleni ja hänen miehelleen.  Siitä on nyt 9 vuotta aikaa.

Tauti on remissiossa ollut jo pitkään.  Minusta ei päällepäin huomaa mitän eroa entiseen.  Psyykkisesti osasin ja osaan käsitellä asiaa, johtuen varmaan yli 30-vuotisesta sairaanhoitaja taustastani.

En tosin ole onkologisella puolella työskennellyt, mutta paljon oppia on tarttunut työn kautta.  Siispä ei ole pelottanut. Otan kaiken rauhallisesti ja ajatuksella että kukaan täällä ei ole ikuisuusesine.

Olen päässyt oman sairauteni kanssa varsin helpolla vaikka sitä parantaa ei voikaan.  Joskus tuntuu jonkinlaista huonoa omaatuntoa kun katselee muitten matkaa  näiden sairauksien kanssa. 

Osui lottovoitto kohdalleni syöpäarvonnassa;  erittäin hitaasti kasvava huonosti leviävä (ei ole levinnyt).  Lääkkeet tehoaa.  Sytoja en ole saanut koskaan. 

Olen nyt 70, ja jos muuhun en kuole voin onkologini mukaan elää vielä pitkään.  Elän nauttien elämästä enkä mieti. Nuoremmilla se tietysti on vaikeampaa.

Soitin hoitavaan yksikköön. Keskiviikkona saa tietää näytteen tulokset. Huomenna lääkärit kokoustavat tapausten tiimoilta. Miten pystyn olemaan järjissäni/hengissä keskiviikkoon asti? Miten pystyn vastaamaan siihen puheluun? Olen aivan paniikissa!!!!

Up

Up