Tekeekö teidän miehet kotihommia pyytämättä?

Mua niin ottaa päähän ajatella ja suunnitella kaikki valmiiksi, kehottaa ja pyytää.. Oli sitten ns. miesten tai naisten homma, mutta mikään ei tapahdu itsekseen. Jos joskus näin käy, niin sitten siitä tehdään suuri numero: "Katsopa nyt ettei sitten tule sanomista, nyt olen pessyt keittiön lattian ja tyhjentänyt tiskikoneen". Mitaliko pitäisi antaa?! Ruohoa on leikattavana n. 5 m2 niin sekään ei muutaman kauniin huomautuksen jälkeen leikkaantunut, vaan lopulta tein sen itse. Pankki- ja vakuutusasiat ovat meikäläisen vastuulla, puhumattakaan että jos haluaa jotain kivaa tekemistä joskus, esim. että lähdetään jonnekin matkalle. Minähän ne kaikki saan hoitaa, muuten ei liikuttaisi varmaan mihinkään. Mitään ylläreitä on turha odottaa, taitaa taas hääpäivät ja synttäritkin unohtua, ei jaksa enää 12 yhteisen vuoden jälkeen vihjailla.



Muuten on kyllä kiltti mies ja hyvä isä, mutta mä en enää jaksais pyörittää tätä huushollia ihan yksin. Tai tältä ainakin tuntuu. Onko muunlaisia miehiä olemassa?

Ettekö te puhuneet mistään ennen perheen perustamista? Ei luulisi tuollaisen tulevan yllätyksenä.

Oma mieheni tekee mitä tahansa kotitöitä pyytämättä - itse asiassa hän tekee paljon enemmän kuin minä ja joutuu pyytämään MINUA tekemään joskus jotain :D

Hän kuulemma rentoutuu kotitöitä tehdessä, koska hänellä on henkisesti ja älyllisesti todella vaativa työ...

Mun mies tekee kotihommia pyytämättä, ja esim. huoltaa perheen kengät ihan oma-aloitteisesti aina. Sen sijaan ruuat ja pyykkihuolto on ihan täysin mun vastuulla, mies osaa kyllä laittaa ruokaa ja hyvää ruokaa tekeekin, mutta ruokien suunnittelu jää aina mulle. Kivat tekemiset hoidan myös ja samoin omien ja miehen sukulaisten merkkipäivien muistamiset. Mutta näin on ihan hyvä.

Tekee kyllä jos pyydän, jos muistaa. Koska en halua olla "nalkuttava akka" ja aina pyytämässä tekemään, teen usein itse enemmän kuin laki sallii. Vakuutusasiat on onneksi miehen kontolla, mä en niistä paljoa ymmärrä... Ja laskut tuo yleensä maksaa pyytämättä.



Raskainta siinä on ehkä se henkinen puoli, olla vastuussa kaikesta. Tuntuu kuin mies eläisi ihan eri elämää tai eri maailmassa kuin muut ihmiset.

En pystyisi ymmärtämään ajattelua, että kotihommat olisivat jotenkin 'minun' hommiani. Mutta sellainen mies, joka täyspalvelua haluaa, ei varmaan olisi minun kanssani naimisiin mennytkään. Enkä minä sellaisen.

Mun mies ei siis edes näe, jos jotain pitäisi tehdä. Tai ehkä se olettaa, että mä suutun, jos hän oma-aloitteisesti ottaa imurin käteensä:)

Solloin on kaikki kotihommat hoitanut loistavasti, kun olen itte ollu esim. synnärillä. Nyt olen itte kotona lasten kanssa, joten tietty teen automaattisesti kaikki kotihommat. Mutta jos töissä olisin, olen varma että kotihommat menis puoliks.

Joskus kun haluan priorisoida, niin kerron, mitä pitää tehdä kyseisenä iltana.

Useimmiten tekee ihan itsenäisesti ja oma-aloitteisesti - usein myös kysyy, miten voi auttaa mua hommissani.

talvella tekee lumitöitä, lämmittää takkaa...



Joku ei ehkä laskisi näitä kotitöiksi mutta minä lasken. On ahkera mies, paljon enemmän minulla on lepohetkiä päivässä kuin hänellä, vaikka teenkin yksin nämä perinteiset kotityöt eli ruoanlaiton, pyykit, tiskit, imuroinnin, järjestelyt...

Välillä mies tekee hyvinkin oma-aloitteisesti kotitöitä, välillä ei onnistu edes käskemällä. Tuntuu vähän menevän työpäivien mukaan, jos on rankkaa töissä, ei paljon kannata odottaa mitään.



Nyt on onneksi menossa hyvä kausi. Hyvä niin, koska mä olen vähän yksikätinen tällä hetkellä. Odottelen täällä miestä laittamaan mulle päivällistä.

ottaa sitten hirveästi itseensä. Kuulemma syytän häntä perusteetta ja että hän tekee kyllä hommia. No tekee tekee, kun pyydän häntä tekemään. Toivoisin myös oma-aloitteisuutta... Kun tehdään lähtöä jonnekin, niin pyörii ihmeissään eteisessä kun raahaan laukkuja ja puen lapsia, eikä ilman kehotusta lähde viemään mitään autoon. Mä en aina jaksais olla niin ystävällinen ja sanoa, että " voisitko viedä noita jo autoon?". Ärsyttää. Aika helpolla kuitenkin tässäkin huushollissa hän pääsee, ruoka tulee ja vaatteet on aina puhtaana kaapissa, olisi kiva saada itsekin joskus jotain vastineeksi. Pakko on kuitenkin lapsille kokata ja pyykit pestä, joten lakkokin on vaikea toteuttaa.



Pahoittelen tätä valitusta, mutta alkoi nyt oikein kismittää kun rupesi asiaa pohtimaan.



Ap

että esim. viimeksi suutuin, kun ne olivat vain silmänräpäyksessä hävinneet eteisestä ja olisin halunnut laittaa niihin vielä jotain. Mies hoitaa kaiken niin käden käänteessä ja mitään kysymättä, että se olen enemmänkin minä joka pyörin toimettomana ja ihmettelen :)

Kyllä tekee. On jopa pessyt meidän ikkunat ja kylppärin kaakelit ja ihan pyytämättä. Olin silloin itse töissä ja mies vapaalla ( ts. vapaapäivä). Minä kyllä hoidan 99% imuroinnin ja normaalin viikkosiivouksen. Mies auttaa isommissa siivouksissa, joko itse siivoamisessa tai viemällä lapset puistoon siksi aikaa tms.

Itse en ole joutunut leikkaamaan nurmikkoa sen on mies hoitanut aina.Samoin auton ja varaston siivouksen.

tosiaankaan tee! ja heitän kohta pihalle jos ei ala tapahtua.

vähän laiskempi yksilö.. Täytyy yrittää keskittyä niihin muihin hyviin puoliin hänessä. Toki kun nyt olen kotona, niin luonnollisesti teen valtaosan kotitöistä, mutta illat menee vauvan kanssa imetyspuuhissa, niin ei liene liikaa pyydetty, että ottaisi pyykit koneesta tai menisi isomman lapsen kanssa käymään ulkona sen sijaan että tuijottaa telkkarista jotain mikä ei edes kiinnosta.



Niin kuin joku sanoikin hyvin, että henkisesti on raskasta olla tavallaan yksin vastuussa koko elämästä, kun joutuu tekemään koko ajatustyön.



Eka kertaa alkaa käydä mielessä, että olisikohan helpompaa yksin?