Vakava sairastuminen, miten muut reagoivat?
Sairastuin yllättäen vakavasti, pääsin hyvään hoitoon, mutta parantavaa lääkettä ei ole. Ihmisten reaktiot ovat olleet laidasta laitaan. Vanha ystävä on ollut ymmärtäväinen ja tukena. Puoliso alkanut teeskennellä huonovointisuutta ja huokailee syvään ja valittaa mahakipu etc, pari sukulaista ei halua kuulla sanaakaan, vaan vastaa ylimielisen tylysti parilla sanalla kuin ajatellen, että olisin vain luulosairas ja haluaisin huomiota. Ovatko nämä kaikki yleisiä reaktioita?
Kommentit (36)
On yleisiä. Kaikki reagoi eri tavalla, ja tukea voi saada varsin yllättävältä taholta, ja taas ne läheisimmät eivät välttämättä huomioi mitenkään.
Ihan normaalilta kuulostaa. Etenkin tuo sun miehesi. Voin näin monisairaana naisena todeta.
Mun kohdalla osa hävinnyt elämästä kuin pieru Saharaan sairastumiseni myötä. Osa ei joko hyväksy omien voimavarojeni ehtymistä (tullaan hätyyttelemään lenkille, neuvotaan miten pitää syödä ja mitä vitamiineja ottaa). Pari suhtautuneet ihan "ihmismäisesti" kuunnellen ja tukien, ja käyden tervehtimässä. Isoin yllätys ja pettymys oli kuinka oma perhe on välinpitämätön, ei vastata edes viesteihin tai tsempata tai toivoteta parempaa vointia - se satuttaa eniten.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus?
Syöpä.
Minkä ikäisiä olette, noin 10 vuoden tarkkuudella ?
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin..
Vierailija kirjoitti:
Mun kohdalla osa hävinnyt elämästä kuin pieru Saharaan sairastumiseni myötä. Osa ei joko hyväksy omien voimavarojeni ehtymistä (tullaan hätyyttelemään lenkille, neuvotaan miten pitää syödä ja mitä vitamiineja ottaa). Pari suhtautuneet ihan "ihmismäisesti" kuunnellen ja tukien, ja käyden tervehtimässä. Isoin yllätys ja pettymys oli kuinka oma perhe on välinpitämätön, ei vastata edes viesteihin tai tsempata tai toivoteta parempaa vointia - se satuttaa eniten.
Nimenomaan oma lapsuudenperhe on suhtautunut tylyimmin. Sitä on vaikea ymmärtää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kohdalla osa hävinnyt elämästä kuin pieru Saharaan sairastumiseni myötä. Osa ei joko hyväksy omien voimavarojeni ehtymistä (tullaan hätyyttelemään lenkille, neuvotaan miten pitää syödä ja mitä vitamiineja ottaa). Pari suhtautuneet ihan "ihmismäisesti" kuunnellen ja tukien, ja käyden tervehtimässä. Isoin yllätys ja pettymys oli kuinka oma perhe on välinpitämätön, ei vastata edes viesteihin tai tsempata tai toivoteta parempaa vointia - se satuttaa eniten.
Nimenomaan oma lapsuudenperhe on suhtautunut tylyimmin. Sitä on vaikea ymmärtää.
Ap
Aika moni vieraantuu aikuisena lapsuudenperheestä nykyisin. Veri ei olekaan vettä sakeampaa, ja sisarukset ovat lähinnä tuttavia.
Pääsit hyvään hoitoon. Mitä tarvitset lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kohdalla osa hävinnyt elämästä kuin pieru Saharaan sairastumiseni myötä. Osa ei joko hyväksy omien voimavarojeni ehtymistä (tullaan hätyyttelemään lenkille, neuvotaan miten pitää syödä ja mitä vitamiineja ottaa). Pari suhtautuneet ihan "ihmismäisesti" kuunnellen ja tukien, ja käyden tervehtimässä. Isoin yllätys ja pettymys oli kuinka oma perhe on välinpitämätön, ei vastata edes viesteihin tai tsempata tai toivoteta parempaa vointia - se satuttaa eniten.
Nimenomaan oma lapsuudenperhe on suhtautunut tylyimmin. Sitä on vaikea ymmärtää.
Ap
Aika moni vieraantuu aikuisena lapsuudenperheestä nykyisin. Veri ei olekaan vettä sakeampaa, ja sisarukset ovat lähinnä tuttavia.
No me ei olla vieraantuneita ja asutaankin lähekkäin mutta sairauden myötä käytös muuttui ihan täysin.
Ei heru omilta läheisiltä ainakaan minkäänlaista ymmärrystä. :( Sanoisin, että ihan normaalia valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Pääsit hyvään hoitoon. Mitä tarvitset lisäksi?
Ihan samaa mitä sinäkin: ihmiskontakteja, kuulluksi ja nähdyksi tulemista, rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa.
Tuossa kohden punnitaan puolisoiden asenne myötä- ja vastoinkäymisissä vaikkei papin aamenta olisikaan.
Puolisoni sairasti viimeiset 20 vuotta erilaisia sairauksia, lopulta syöpä vei. Perheenä elimme kuitenkin parhaamme mukaan normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus?
Syöpä.
Luontaishoidot kunniaan,koululääketiede alas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kohdalla osa hävinnyt elämästä kuin pieru Saharaan sairastumiseni myötä. Osa ei joko hyväksy omien voimavarojeni ehtymistä (tullaan hätyyttelemään lenkille, neuvotaan miten pitää syödä ja mitä vitamiineja ottaa). Pari suhtautuneet ihan "ihmismäisesti" kuunnellen ja tukien, ja käyden tervehtimässä. Isoin yllätys ja pettymys oli kuinka oma perhe on välinpitämätön, ei vastata edes viesteihin tai tsempata tai toivoteta parempaa vointia - se satuttaa eniten.
Nimenomaan oma lapsuudenperhe on suhtautunut tylyimmin. Sitä on vaikea ymmärtää.
Ap
Aika moni vieraantuu aikuisena lapsuudenperheestä nykyisin. Veri ei olekaan vettä sakeampaa, ja sisarukset ovat lähinnä tuttavia.
No me ei olla vieraantuneita ja asutaanki
Ehkä se vieraantuminen näkyy sitten tässä kohtaa. Ei ole enää halua olla _niin_ läheinen, että jaettaisiin sairastumisesi. Tosi ikävää kyllä.
Muistat antaa saman kohtelun mikäli itse sairastuvat.
Vaikuttaako se minkä tyyppinen sairaus on kyseessä?
Mikä sairaus?