Miten jatkaisit? Lapsuuteni loppui kun...

Seuraavana päivänä tulikin muuttoauto

...menin yläasteelle. Poikien kanssa ei enää alettu olemaan vaan alettiin seurustelemaan. Tupakoitiin nurkan takana, käytettiin alkoholia, juhlittiin ja koettiin enemmän kuin sen ikäisellä olisi ollut vielä tarve. Mutta toisaalta monikaan asia ei kaduta vaan minulla on erittäin hyviä muistoja nuoruusiästäni kaikkine murheineni siitä, löydänkö ikinä sitä oikeaa, jonka kanssa perustaa perheen.

Ei sitä aina tapahdu mitään kommervenkkejä. Sitä vaan on nuori siinä yläasteella. Ympäristö määrää aika tarkalleen? Toki jos pitää yhtäkkiä alkaa aikuisen roolia vetämään. Näin kävi minulle kun isä teki itsarin. Söi pari parettia panadolia ja kuoli pois. Minusta tuli sitten uusi "vanhempi". Onneksi olen selvinnyt siitä vaikka apua olen tarvinnut. EN ole katkera vanhemmille

kun isäni kuoli. Äiti masentui, jouduin ottamaan pikkuaikuisen roolin. En voi väittää koko lapsuuteni päättyneen, mutta tietyssä mielessä näin kävi. Ainakin huoleton lapsuus jäi taa. Olin tuolloin alle kouluikäinen, ja vastuuta kaadettiin niskaani. Jopa ihan suoraan sanottiin että sun on nyt oltava pikkuäiti sisaruksillesi. Ei kovin fiksua sanoa noin muutenkin ylitunnolliselle lapselle.

ja minä pelastin hänet. Isälläni oli toinen nainen, ja päädyin vanhempien riitojen selvittelijäksi ja kuuntelijaksi. Siitä lähtien olin äiti vanhemmilleni.

Kerros lisää tästä.

olin jo aikuinen, matkalla yliopistoon kun sisareni soitti ja kertoi asiasta. sen puhelun aikana lapsuuteni loppui, lapsuuteni turva oli poissa, olin petetty, yksin, aikuinen.

Niin se vain oli..

sekaannuin alkoholiin, huumeisiin ja "miehiin".



Onneksi löysin lapsuuteni 20 vuotiaana uudestaan ja olenkin oikeasti ikuinen lapsi :D

Olin 18-vuotias, joten johan tuo oli ihan hyvä aikakin.

kun menin yläasteelle.