Kaipaatko jotain raskausajasta? Mitä?

sitä mahaa...nyt ei-raskaana tämä pömppö ei ole läheskään niin hellyyttävä =P

Mutta kaipaan niitä ensimmäisiä hetkiä synnärillä vastasyntyneen kanssa. Kun vauva on ensimmäistä kertaa sylissä ja rinnalla, ensimmäinen yö kun vauva on vieressä eikä itse saa unta, täytyy vain ihmetellä lasta...



Yhtään lasta en enää halua (mulla on kolme), mutta välillä tunnen ihan fyysistä tuskaa, niin kovasti kaipaan vastasyntynyttä.

hedelmällisyys oikein huokui minusta!



Fiilistelin myös kunnon äitiysvaatteissa, piukea vatsa oli upea... järkytin myös anoppiani ajamalla polkupyörällä loppuun saakkaa. (lopussa viimeinen tapa liikkua vaivattomasti ilman ankkakävelyä)

Ennen kaikkea sitä ihanaa jännitystä, kun ei vielä tiedä millainen uusi tulokas on syntymässä. Se vaihe, kun maha on ihanan pyöreä, mutta ei vielä tiellä oli ihanaa. Ja nautin ihan vähän myös ylimääräisestä huomiosta, tosin sitä oli lähinnä esikoisen kohdalla... Ja potkut olivat todella ihania, jotenkin oli sellainen olo, että vähän aikaa sai pitää vauvan ihan vaan itsellään:)

kohdussa. Pahoinvointia, liitoskipuja tai uniongelmia en kaipaa.

Edellinen raskaus oli nimensä veroinen isoilla kirjaimilla joten ihmettelen miksi edes jäin kaipaamaan.

Oli vain todella lyhyitä hetkiä jolloin pystyin nauttimaan olostani.



Naurattaa ihan olla tällainen hupsu :D

t: 5kk itkua, mahakipuja, hammaskutinoita ja muita epämääräisi "vaiheita".

huomiota :0), vauvan sydänääniä ja niitä ihania, ihania potkuja!

potkuja, liikkeitä..



En ole koskaan tuntenut itseäni kauniimmaksi alastomana kuin raskaana ollessani.



Myös seksi oli aivan ihanaa tuolloin, ihan kyltymätön fiilis kokoajan! :)

Oliko teille myös hääpäivä erittäin tärkeä? Siis se, että sai olla päivän prinsessa kymmenien ellei satojen vieraiden ihailema?

Tulipa hyvä mieli kun niitä luin. :) Mä istun tässä koneella juuri siksi, että raskausajasta on viimeiset metrit menossa enkä voi mennä nukkumaan kun olo on niin hankala ja vaikka olen täysin uupunut niin uni ei tule kuitenkaan. Toivon jo kovasti että tää ois ohi, ja silti tiedän että kun lapsi on syntynyt, niin muistelen raskausaikaa vielä monet, monet kerrat...!

ap

Laittaa käsi vatsalle ja kierittää sormea asukin kantapään ympärillä ja saada se potkimaan..



Ihanaa aikaa oli. Nyt jo ohi..

Mäkin tykkäsin siitä vatsasta. Etenkin kun ei tarvinnut peitellä vatsaa, kuten näin ei-raskaana (juu, ylipainoa löytyy). Oli ihanaa tuntea oman pienen kullan liikkuvan vatsassa. Oli ihanaa unelmoida vauvasta. Oli ihanaa, kun ihan vieraatkin ihmiset hymyilivät herttaisesti ja hyväntahtoisesti. Oli hienoa, kun kaikki näki, että meille tulee kohta vauva!



Enkä pidä tuota huomiohakuisena. Hääpäivästäni muistan syvän onnen tunteen. Oli ihanaa mennä naimisiin, rakastin tulevaa miestäni, tuntui että kaikki oli juurikin kuten piti olla. Halusin "julkistaa" rakkautemme läheisten läsnäollessa. Muistan vieläkin sen fiiliksen, kun kävelimme kullan kanssa alttaria kohti häämarssin soidessa. Suorastaan tunsin sen lämmön ja hyväntahtoisuuden, joka kaikista vieraista huokui. Samaa hyväntahtoisuutta koin ihan vierailtakin raskaana ollessa. Enhän minä sitä huomiota saanut, vaan rakas syntymätön lapsemme! Isovanhempien odotustakin oli ihanaa seurata, tunsin konkreettisesti, miten kovasti pienokainen toivotettiin tervetulleeksi maailmaan ja sukuun.

esimerkiksi sitä, ettei ole migreeniä. Olen myös kaivannut sitä, ettei ollut kamalan runsasta kuukautisvuotoa, mutta nyt kun on hormonikierukka, niin ei ole enää sitä ongelmaa.



Ja se on kiva tunne, kun vaan tietää, että lapsi kasvaa sisälläni. :) Myöskin tunsin oloni "hehkeäksi." :D