Jos lapsesi kuolisi yllättäen
Niin mikäli saisit jälkeenpäin valita, niin olisitko toivonut ennemmin, ettei kyseinen lapsi olisi koskaan syntynytkään, jotta sinun ei tarvitsisi kohdata sitä surua?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Millainen vanhempi pelkää noin paljon tunteita?
Ja vastauksesi aloituksen kysymykseen oli?
Ei vanhemmuuden suhteen voi lamauttavasti pelätä yhtään mitään. Oman lapsen menettäminen olisi hirveintä maailmassa tietysti, mutta varmasti olisin hänen lyhyestäkin elämästään ja muistoista kiitollinen.
Varmasti. Silloin ei elämä murenisi. Mutta viisaammat sanoo että it is better to have loved and lost than not love at all
Suojelisit vaan omia tunteitasi vanhempana. Narsisti.
Ai että jos rakkain kuolisi niin mun kokemat tunteet olis se isoin ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen vanhempi pelkää noin paljon tunteita?
Ja vastauksesi aloituksen kysymykseen oli?
Toivon että sinulla ei ole lapsia.
Mikä tämä logiikka on? Onko ajatuksesi niin että esim. vasta 67+ on merkityksellinen ihminen, ja jos kuolee ennen 67 v olisi parempi ettei olisi koskaan syntynyt?
Mitä elämää se sellainen tasaisen lattea elo olisi, jossa ei olisi iloja eikä suruja.
En tietenkään, outo kysymyskin. Lapsen kanssa vietetty aika on sen arvoista. Ja toisekseen, jos en olisi saanut lasta, surisin ja olisin surrut lapsettomuutta, koska lapset on ihan suunniteltuja ja toivottuja meillä.
Ei ole lapsia. Ei kuolemalle oikein voi mitään. Jos voisi se tehtäisiin, inhimillisyyden rajoissa. Vanhemmalla on suruaika.
En mä kestäisi sitä surua. Tappaisin itseni. Ei mun elämällä ole ikinä ollut mitään merkitystä. Ilman lapsia ei olisi syytä edes elää. Ne on ainoa syy miksi ylipäätään olen hengissä pysynyt, vain niiden vuoksi.
Ilmiantakaa nää alotukset, ootteko te kaikki sairaita vai miksi tämä palsta on täynnä tälläsiä alotuksia?
En missään nimessä. Totta kai sekin vähä, minkä olen saanut lapsen kanssa aikaa on arvokasta. Itsellä kaksi lapsista on vaihtelevan itsetuhoisia, mutta silti en ole koskaan toivonut, etteivät he olisi syntyneetkään. Pahimmillaan yrittivät itsemurhaa samana päivänä toisistaan tietämättä, mutta toistaiseksi yrityksistä ovat selvinneet hengissä ja saaneet sitten apua ongelmiinsa.
Vierailija kirjoitti:
En mä kestäisi sitä surua. Tappaisin itseni. Ei mun elämällä ole ikinä ollut mitään merkitystä. Ilman lapsia ei olisi syytä edes elää. Ne on ainoa syy miksi ylipäätään olen hengissä pysynyt, vain niiden vuoksi.
herkkänahkainen narsisti, malliesimerkki
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä logiikka on? Onko ajatuksesi niin että esim. vasta 67+ on merkityksellinen ihminen, ja jos kuolee ennen 67 v olisi parempi ettei olisi koskaan syntynyt?
Joskus oli kiistaa aiheesta, että kumpi on pahempaa, vastentahtoinen koko elämän lapsettomuus vai oman lapsen kuolema. Yritän tällä kysymyksellä kartoittaa vastausta. Tämä kysymys on muotoilultaan ainoa, joka antaa vastauksen niiltä joilla on lapsia. Ei se ole oikea vastaus, jos he vertaavat aikaan ennen lapsiensa saamista, koska eivät he ole joutuneet kokemaan ikuista lapsettomuutta. Jos taas esim ainoa lapsi kuolee, niin silloin vastauksen omalta kohdaltaan voi tietää, että kumman kokemuksista valitsisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ilmiantakaa nää alotukset, ootteko te kaikki sairaita vai miksi tämä palsta on täynnä tälläsiä alotuksia?
Sinähän se sairas olet, jos et voi tällaisesta keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Ilmiantakaa nää alotukset, ootteko te kaikki sairaita vai miksi tämä palsta on täynnä tälläsiä alotuksia?
Mene itse hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä logiikka on? Onko ajatuksesi niin että esim. vasta 67+ on merkityksellinen ihminen, ja jos kuolee ennen 67 v olisi parempi ettei olisi koskaan syntynyt?
Joskus oli kiistaa aiheesta, että kumpi on pahempaa, vastentahtoinen koko elämän lapsettomuus vai oman lapsen kuolema. Yritän tällä kysymyksellä kartoittaa vastausta. Tämä kysymys on muotoilultaan ainoa, joka antaa vastauksen niiltä joilla on lapsia. Ei se ole oikea vastaus, jos he vertaavat aikaan ennen lapsiensa saamista, koska eivät he ole joutuneet kokemaan ikuista lapsettomuutta. Jos taas esim ainoa lapsi kuolee, niin silloin vastauksen omalta kohdaltaan voi tietää, että kumman kokemuksista valitsisi.
Ap
Tässä on joku kummallinen ajatus että elämän tarkoitus on yksilön omat kokemukset ja tunnetilat.
Millainen vanhempi pelkää noin paljon tunteita?