Haluttomuus romuttaa!

Elämä parisuhteessa,  jossa seksuaalinen aloitteellisuus on vain toisen harteilla kuluttaa todella. 

Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja lapsiakin on jo tehtynä. Elämä muuten ihanaa ja rakastan vaimoani todella. Vaimoni haluttomuus oli jo alku aikoina huomattavissa ja asiasta silloin jo keskusteltiin, vaikkakin aihe oli kipeä ja vaikea keskusteltava hänelle. Todistelin hänelle ja uskottelin itselleni, että pystyisin asian kanssa elämään, sillä vaimoni on sellainen jonka kanssa haluan tänäkin päivänä elämäni jakaa. Alkuvuodet olivat osaltaan vaikeita, koska opettelu toisen mieltymyksiin oli vaikeaa, sillä toinen ei osannut asioita ilmaista. Vuodet vierineet nainen oppinut nauttimaan seksistä, olen oppinut asiat mistä hän nauttii, ja näin meno ollut välillä ihanan "kiimaista", mutta aloite yksipuolista.

Olen työntänyt omat haluni taka-alalle keskittyessäni vain vaimooni. Seksikertoja on ollut näin itselleni riittävästi, mutta olenko kokenut itseni halutuksi tai rakastetuksi, ei, en ole.

Avasin keskustelun asiasta vaimolleni, vaimoni paineistui ja tilanne pamahti jäähän. Aikaa on mennyt, omat padotut tunteet repivät minut kappaleiksi. En ole saanut kokea lähes kymmeneen vuoteen olevani haluttu, tai sitä että joku olisi kiinnostunut minun seksuaalisuudestani ja haluistani. Olen ollut aina, ja vain toista varten.

Tilanne tuhoaa itsetunnon ja lopulta parisuhteen, enkä tiedä miten asian saisi korjaantumaan.

Huomiokaa naiset miehiänne, miehenkin tulee saada kokea olevansa haluttu!