Onko muita jotka huijattiin lapsena uskomaan että perhe on köyhä?

Joo, mutta sitten selvisi että emme ole vain köyhiä, olemme rutiköyhiä ja ihan persaukisia. Talo kiinnitetty savupiippuja myöten ja lainoja vaikka muille jakaa. 

En koe, että vanhemmat huijas. He vaan elivät jotenkin niin kädestä suuhun. Meillä oli kuitenkin kiva koti. Oli uusia vaatteita, sain ostettua Seppälästä. Taskurahaa mulla oli, tosin tein jonkin verran itse töitä teininä, että sain ostettua musani ja erityisjutut itse.

Matkustettiin kerran vuodessa mummolaan ja takas. Se oli sellainen kolmen viikon rupeama kesäisin. Yksi viikko piti jättää löysäilylle, kun äitikin halus lomailla kotona.

Jälkeenpäin kyllä tajunnut, ettei me niin köyhiä oltu kuin mä olin luullut. Siihenhän se sitten perustuikin, mun luuloihin, eikä niinkään faktaan. Ei meillä parsittu ja harsittu. Vaatteita kierrätettiin sisarusten välillä, samoin leluja yms. Kotiruokaa syötiin jatkuvasti. Isän tilipäivänä syötiin paremmin tai käytiin hakemassa spudarilta ruokaa. Pari kertaa vuodessa ravintolassa.

Seppälä ja Antttilahan oli luksusta pienen kaupungin vinkkelistä. En ole koskaan ajatellut, että VAIN niistä paikoista ostaa, kun se o li siisteintä ikinä. Muutenhan se oli jonkun vanhat paikatut vaatteet tai Varastovalinta.

Ei tarvinnut esittää kun oltiin oikeesti niin köyhiä,ettei köyhäinavustukset riittänyt kuin hädin tuskin kaikkein tärkeimpään eli viinaan ja Winstoniin.

Vierailija kirjoitti:

Seppälä ja Antttilahan oli luksusta pienen kaupungin vinkkelistä. En ole koskaan ajatellut, että VAIN niistä paikoista ostaa, kun se o li siisteintä ikinä. Muutenhan se oli jonkun vanhat paikatut vaatteet tai Varastovalinta.

No ehkä noin mutta minä asuin isossa kaupungissa ja olisin halunnut edes yhdet Leviksen farkut niin kuin kavereilla oli. Se oli ehdoton ei. 

Ap

Jatkuu edelleen aikuis iällä vanhempien suunnalta että on köyhää, silti voi kuittailla tonnien velat poies.... ?

Mua huijattiin ja se on vääristänyt kokonaan rahan ymmärtämisen. 

Yleinen ongelma Suomessa. Se on oikeastaan yksi syy myös sille miksi kaikki on Suomessa köyhiä :D

Koska se yleinen kasvatusmalli on nimenomaan toi että älä puhu, älä näytä tunteita, älä puutu, ole hiljaa, sinä olet köyhä ja muut tietävät paremmin :D

Se on todella haitallista oikeasti koska se luo lapselle sellasen köyhän pilven pään päälle ja se lapsi alkaa itekki uskomaan siihen että siitä ei tule koskaan mitään. 

Älkää tehkö sitä

<3

No minua kyllä huijattiin, kun opetettiin rahan arvoa. Hirveä pingotus ja työteliäisyyden korostus.  Vasta 18-vuotiaana tajusin, että olen rikkaasta suvusta ja sain tietää millaisen rahaston isoisä oli minulle jättänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppälä ja Antttilahan oli luksusta pienen kaupungin vinkkelistä. En ole koskaan ajatellut, että VAIN niistä paikoista ostaa, kun se o li siisteintä ikinä. Muutenhan se oli jonkun vanhat paikatut vaatteet tai Varastovalinta.

No ehkä noin mutta minä asuin isossa kaupungissa ja olisin halunnut edes yhdet Leviksen farkut niin kuin kavereilla oli. Se oli ehdoton ei. 

Ap

Pahin oli ehkä kuitenkin jotkut äidin serkun ikivanhat luistimet 60-luvulta, varretkin ihan lötköt ja huomasin että liikunnanopekin vähän sääli kun näki ne. Eihän niillä voinut kunnolla luistella edes. 

Ap

Meillä päinvastoin, kulissit oli kunnossa ja tajusin vasta aikuisiän kynnyksellä että vanhempani ovat korvia myöten veloissa 

Iso osa maaseudun lapsista omassa nuoruudessa 70-luvulla. Mitään ei ostettu. Perämetsät heilui ja rahaa ei kuulemma ollut mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Yleinen ongelma Suomessa. Se on oikeastaan yksi syy myös sille miksi kaikki on Suomessa köyhiä :D

Koska se yleinen kasvatusmalli on nimenomaan toi että älä puhu, älä näytä tunteita, älä puutu, ole hiljaa, sinä olet köyhä ja muut tietävät paremmin :D

Se on todella haitallista oikeasti koska se luo lapselle sellasen köyhän pilven pään päälle ja se lapsi alkaa itekki uskomaan siihen että siitä ei tule koskaan mitään. 

Älkää tehkö sitä

<3

Tämä on totta. Vieläkin minulla on sellainen olo etten esim. voi ostaa yli satasen maksavaa takkia tai kenkiä. Ne ei ikään kuin ole minua varten.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mua huijattiin ja se on vääristänyt kokonaan rahan ymmärtämisen. 

Millä tavalla se on vääristänyt?

Vierailija kirjoitti:

Iso osa maaseudun lapsista omassa nuoruudessa 70-luvulla. Mitään ei ostettu. Perämetsät heilui ja rahaa ei kuulemma ollut mihinkään.

Mun vanhemmilla oli jo 70-luvulla sijoitusasuntoja ja metsääkin vaikka kuinka paljon. Ei niistä lapsille puhuttu.

Ap

No tavallaan. Isä oli hirveän nuuka rahan suhteen ja elimme paljon yksinkertaisemmin kuin olisi ollut mahdollista. Toisaalta vanhempani pitivät monia asioita turhana ja siksi jäin kyllä paitsi paljosta mitä muilla ikäisilläni oli.

Tämä ehkä johtikin siihen että nuorena aikuisena kun muutin omilleni ylivelkaannuon koska halusin heti kaiken sen mitä en ollut saanut aikaisemmin. Vuosia kärsin veloistani.

Minä. Me elimme tavallista omakotitalo (asuntolainaa) arkea taajamassa ja saimme serkuilta vaatteita. Ostettiin niitä toki myös. Joskus joku reissu tehtiin, kerran käytiin Kreikassa. Mitään ei saanut vinkumalla. Kuukausiraha 20 e. 

Isäni kuoli ja sain tietää hänen olevan miljonääri. Laitettiin omaisuus sisarien kanssa tasa osiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppälä ja Antttilahan oli luksusta pienen kaupungin vinkkelistä. En ole koskaan ajatellut, että VAIN niistä paikoista ostaa, kun se o li siisteintä ikinä. Muutenhan se oli jonkun vanhat paikatut vaatteet tai Varastovalinta.

No ehkä noin mutta minä asuin isossa kaupungissa ja olisin halunnut edes yhdet Leviksen farkut niin kuin kavereilla oli. Se oli ehdoton ei. 

Ap

Niin joo. Leviksiä ei juuri näkynyt kuin harvoilla, että mä en vielä osannut niitä kaivata yläasteella. Mun bestiksellä oli ja sitten yhdellä meidän luokan pojalla. < tuostakin tarina, että poika oli pitkään vaatinut levisiä ja oli itse säästänyt osan, kunnes äitinsä heltyi ostamaan. Sitten poika otti ja leikkas punteista pätkät pois, että rispaantuu silleen kivasti. Äiti näkee ja kirkuu, että mitä sä olet mennyt tekemään?! Pilasti kalliit housut! Isä tulee huoneeseen ja näkee poikansa räätälöinnit. Napauttaa lasta nyrkillä ja karju arestista.

Seuraavana päivänä poika komeella mustalla silmällä tulee kouluun ja niin ylpeä housuistaan. "kyllä näiden takia pitää vähän kärsiäkin!" Tuo tuumas ja me kaikki muut oltiin isän ja äidin puolella. Niin tavallista se lapsenpahoinpitely silloin oli.

meni ot, pahoittelut.

Vierailija kirjoitti:

Yleinen ongelma Suomessa. Se on oikeastaan yksi syy myös sille miksi kaikki on Suomessa köyhiä :D

Koska se yleinen kasvatusmalli on nimenomaan toi että älä puhu, älä näytä tunteita, älä puutu, ole hiljaa, sinä olet köyhä ja muut tietävät paremmin :D

Se on todella haitallista oikeasti koska se luo lapselle sellasen köyhän pilven pään päälle ja se lapsi alkaa itekki uskomaan siihen että siitä ei tule koskaan mitään. 

Älkää tehkö sitä

<3

Tämä se muuten on. Suomalainen vaatimattomuus, ei saa näkyä ja näyttää. Olen vanhempana syyllistynyt samaan.

En ole omille lapsille koskaan raha-asioista puhunut - ei kuulu heille. Olen kyllä opettanut raha-asioita, mutta  meidän elintasoa eivät ole voineet kuin arvailla. Tytär sitä on välillä tehnytkin. Häntä häiritsi, kun ei tiennyt, että ollaanko rikkaampia vai köyhempiä kuin muut. Kuitenkin usein lähdettiin ostamaan, jos jotain tarvis - heti. Silti hänkään ei "vanssejaan" saanut heti ekalla pyytämällä. Edelliset olivat vielä käyttökelpoiset. ;)

Juu, sama kohtalo. En osaa ostaa huolettomasti kalliimpaa tavaraa, ne on tarkoitettu muille, varakkaammille ja parempiosaisemmille 😔.

Vaikka oikeasti olen tuttavapiirini varakkain ja rahapulaa ei ole. Omakuva on vaan hiukkasen kieroutunut. Minulla on edelleen persaukisen identideetti.