Varasin matkan perheelle ja mies ei edes halua katsoa sitä koneelta

lahtea ilman tuota miesta, jokin ongelmahan silla tuntuu olevan.

En käsitä - varaan matkan perheelle ja miehen vastaus on vain, että kyllä se varmaan ihan hyvä on. Mitä? Näinkö paljon hän välittää? Minä koen tällaisen käytöksen hylkäämisenä ja koen jääväni yksin päätöksen kanssa. Ei silti, osaan kyllä sen päätöksen tehdä, mutta kaipaisin keskustelua, neuvottelua ja yhdessä matkojen tutkimista.

Mistä mielestänne tämä kertoo? Ja ei ole ensimmäinen kerta, kun hän näin suhtautuu perheen matkoihin yms.

Että ihan "hylkäämisenä" koet miehen käytöksen, voi nyyh!

Mistä mielestänne tämä kertoo?

olisi halunnut näyttää ja keskustella eri malleista ja niiden teknisistä ominaisuuksista, eipä mua kiinnostanut neuvottelu ja keskustelu. Luotin et mies osaa päättää tarpeeksi hyvin.

vain se itse matka on tärkeä, ei se kaikki vauhkoaminen sitä ennen. Mä olen semmonen, että vauhkoan ennen matkaa niin kauheesti, että sit lopulta se matka yleensä aina on pettymys. Tai ei nyt ehkä pettymys, mutta jotenkin se ei olekaan enää niin mahtavaa kuin etukäteen ajattelin. Kun olen ehtinyt tankkaamaan sitä asiaa jo niin paljon etukäteen. Toiset taas ovat just päinvastaisia, että etukäteen ei paljon kiinnosta, vaan se itse matkallaolo on se juttu.



Miehesi luottaa, että sä olet tehnyt hyvän valinnan, ja näkee sit matkalla mitä tuleman pitää. Mun mies on aikalailla kans samanlainen, eli antaa mun miettiä ja varailla matkat ja opiskella valmiiksi kaikki tarvittava tieto, mies vaan tulee matkalle mukaan ja on kyllä siellä sit ihan läsnä ja kiinnostunut. Mulle kyllä tämä sopii vallan hyvin.

Jos mun mies varaisi matkan, olisin tosi iloinen. Tietty oltaisiin päätetty etukäteen ajankohta ja maan haluaisin tietää. Mutta siinä se.



Me ei kumpikaan tykätä noiden matkojen suunnittelusta ja siksi ei koskaan reissatakaan missään, vaikka siitä itse matkustamisesta tykätäänkin.

1. Miestä ei oikeasti kiinnosta matkojen suunnittelu- ja valinta. Se ei tarkoita ettei hän haluaisi lähteä matkalle perheen kanssa.



2. Hän luottaa asiassa sinuun, sinä teet parhaan päätöksen matkasta perheelle.

1. Mies luottaa sinuun täysin ja uskoo, että järjestät kivan matkan.

2. Miestä ei kiinnosta koko juttu ja tulee mukaan vain, koska on pakko.

3. Mies on väsynyt työstä eikä jaksa keskittyä siihen asiaan ollenkaan.



Kaikki nuo ovat minusta mahdollisia selityksiä.



Itse olen välillä matkustanut kahdestaan lapsen kanssa, kun mies ei ole tuntunut lainkaan kiinnostuneelta kohteesta.

Joillakin nega nega kausi?



Mutta ap, kysy mieheltasi, eiko huvita jutella vai onko niin luottavainen sun paatokseen.

Hyvää matkaa teille :)

Vertailen kaikki vaihtoehdot, tutkin kaikki matkatoimiston tarjoamat ja punnitsen ja vatvon ja vauhkoan :-). Sitten esittelen miehelle parhaat, koska häntä ei niin kiinnosta: matka on pääasia. Miehen kanssa päätämme näistä yhdessä parhaan.

Ja kun matka on varattu, niin sitten se vaahtoaminen vasta mulla alkaakin: luen nettikeskustelut, lainaa kirjastosta matkaoppaita, tutkin retkimahdollisuuksia, luen kohteen historiaa, missä on parhaat ruokapaikat..ym.

Mies kiinnostuu pari viikkoa ennen reissua, että niin mihinkäs oltiinkaan menossa... :-)

.

Minä tykkään vouhkaa, mies ei.

vain se itse matka on tärkeä, ei se kaikki vauhkoaminen sitä ennen. Mä olen semmonen, että vauhkoan ennen matkaa niin kauheesti, että sit lopulta se matka yleensä aina on pettymys. Tai ei nyt ehkä pettymys, mutta jotenkin se ei olekaan enää niin mahtavaa kuin etukäteen ajattelin. Kun olen ehtinyt tankkaamaan sitä asiaa jo niin paljon etukäteen. Toiset taas ovat just päinvastaisia, että etukäteen ei paljon kiinnosta, vaan se itse matkallaolo on se juttu.

Miehesi luottaa, että sä olet tehnyt hyvän valinnan, ja näkee sit matkalla mitä tuleman pitää. Mun mies on aikalailla kans samanlainen, eli antaa mun miettiä ja varailla matkat ja opiskella valmiiksi kaikki tarvittava tieto, mies vaan tulee matkalle mukaan ja on kyllä siellä sit ihan läsnä ja kiinnostunut. Mulle kyllä tämä sopii vallan hyvin.

ap varasi jo matkan, ei siinä nyt enää kannata keskustella. Nyt voi enää tyytyä siihen mitä saa. Oisit kysellyt mieheltä ENNEN varaamista...

1. Mies luottaa sinuun täysin ja uskoo, että järjestät kivan matkan.

2. Miestä ei kiinnosta koko juttu ja tulee mukaan vain, koska on pakko.

3. Mies on väsynyt työstä eikä jaksa keskittyä siihen asiaan ollenkaan.

4. Matkaan on miehen mielestä vielä niin pitkä aika, ettei osaa ajatella vielä matkaa tai kiinnostua siitä.

Jutskattiin, että kesäkuussa mennään etelään. Sanoi sen verran, ettei ainakaan Kreikkaan ja Italiaan halua.



Hehkutin, kuinka hienon paikan löysin Turkista, kaikki mun mielestä kohdillaan. Vastasi toisesta huoneesta, että senku varaat jos oot sitä mieltä.



Varasin, ja PAKOTIN kattoon hotellin kuvan netistä. Matkustelee paljon työkseen, ehkä siitäkin tuo käytös johtuu tai sitten siitä, että joka paikassa on vähän samanlaista lasten kanssa.

olen kerran varannut perheelle matkan, niin ettei mies tiennyt asiasta etukäteen yhtään mitään. Töistä kun pääsi niin kerroin että btw, kolmen viikon päästä lähdetään etelään. Mies totesi siihen vain että jos minun mielestäni meillä on reissuun varaa niin mikäs siinä. Taisi se kysyä että mihin ollaan menossa mutta ei se mitenkään enempää asiasta vouhkannut.

Viime vuonnakin varasin matkan ilman että kauheasti etukäteen asiasta puhuttiin. Eikä taaskaan miestä pahemmin kiinnostanut tutkia että mihin mennään.

Isäni oli aikoinaan ihan samanlainen, minä ja äitini valittiin paikka ja isä kysyi tyyliin matkalla kentälle että mihin oltiinkaan menossa.

Naisilla on taipumus hössöttää asioista etukäteen, mihet ottavat tilanteen vastaan sitten kun se tulee eteen...

jo smieheni tuosta vaan varaisi matkan ja ilmoittaisi minulle, että nyt se on varattu ja silloin ja silloin mennään ja haluatko tietää minne.



No ei takuulla tee tuota, miettii ja harkitsee ja ihmettelee ja kohta se onkin jo matka ohi, ellen puutu asiaan.

menit varaamaan matkan?



Olisin minäkin loukkaantunut, jos joku varaisi omia aikojaan jonkun matkan ja sitten vain ilmoittaisi mulle asiasta.



ENSIN keskustellaan matkoista ja katsellaan netistä YHDESSÄ. Kun YHTEINEN PÄÄTÖS on tehty, vasta sitten matka varataan.

1. Miestä ei oikeasti kiinnosta matkojen suunnittelu- ja valinta. Se ei tarkoita ettei hän haluaisi lähteä matkalle perheen kanssa.

2. Hän luottaa asiassa sinuun, sinä teet parhaan päätöksen matkasta perheelle.

tosin itseäni ei haittaa vaikka mies ei ole pätkääkään kiinnostunut suunnittelemaan. Joka vuosi varaan ja suunnittelen meidän 5hengen perheelle matkan ja matka on aina yli kuukauden mittainen. Minusta on kiva kun saan ainakin itselleni mieluisan vaihtoehdon, eikä mieskään ole koskaan valittanut. Meillä helpottaa se että matkakohde on suunnilleen selvillä mutta kaikki muu räätälöinti jää minulle.