"Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle"

Valitettavasti näin on useimmissa perheissä.

Itsekin olin pitkässä suhteessa, jossa työnjako ei ollut tasaista eikä toinen nähnyt siinä mitään ongelmaa. Olin äärimmäisen kuormittunut ja vihdoin eropäätöksen jälkeen nautin pari vuotta täysin rinnoin yksinasumisen helppoudesta. Ajattelin, että tästä ei elämä enää leppoisammaksi voi muuttua ja siksi jarruttelin uudessa suhteessa yhteenmuuttoa kunnes vihdoin annoin periksi ja henkisesti valmistauduin siihen, että arki tulee taas olemaan raskaampaa. 

Kuinka väärässä olinkaan!

Uuden miehen kanssa eletään huoletonta Dinkku-elämää (double income, no kids). Mies tekee kotitöitä yhtä luontevasti kuin hengittää. Oikeastaan kumpikaan meistä ei edes koe tekevänsä kotitöitä kun peruseläminen on niin siistiä ja pienet asiat tulee tehtyä sitä mukaan kun tarvetta on. 

Asumiskulut ovat naurettavan matalat, saamme rahaa säästöön entiseen elämääni verrattuna mielettömiä summia. Koti on aina siisti ja kiva paikka olla vaikka kumpikaan ei raada sen eteen. Jos minä laitan pyykkikoneen pyörimään ja menen tekemään omia juttujani, niin yhtäkkiä pyykit tuntuvat vain ilmestyvän kuivumaan kun mies on ohikävellessään ottanut puhtaat ulos koneesta ja ripustanut ne. Sitten minä kävelen kuivien pyykkien ohi ja sieppaan siitä pienet kaappiin viikattavaksi samalla kun isommat (esim pyyhkeet ja lakanat) kuivuvat kauemmin. Seuraavan kerran ohi kävellessäni nämä isommat ovat kadonneet ja ilmestyneet viikattuina liinavaatelaatikkoon. 

Saatan tarttua imuriin ja imuroida makkarin, huomata että kappas, sänkyyn on ilmestynyt puhtaat lakanat. Laitan astiat pesukoneeseen ja ohjelman käyntiin, seuraavan kerran kun avaan koneen, puhtaat astiat ovat jo kaapissa.

Elämä on valintoja. Kun nainen haluaa olla Suloinen ja Nöyrä Vaimo = automaattisesti toimiva kodinkone, niin miksi sitten valittaa.

On olemassa toinenkin vaihtoehto, mutta kukapa nuori ja rakastunut nainen haluaisi olla miehensä silmissä Puupään Justiina.