Valakaa toivoa väsyneeseen yksinhuoltajaan että jaksaisin tsempata opinnot läpi! Vinkkejä jaksamiseen jne

Tsemppiä! Ajattele, että haastava aika on vain väliaikaista. Jos tuntuu liian pitkältä, palastele se vielä pienemmiksi etapeiksi. Ja aina kun saavutat jotain, palkitset itsesi jotenkin.

Ota pala kerrallaan! Se on kuitenkin lyhyt aika elämästä. Pystyt kyllä. 

Pätkä kerrallaan. Muista jaksaminen. Helpota kaikessa missä voit, esim ei tarvi tehdä itse alusta asti ruokaa vaan einekset on täysin ok nyt. 

Kiitä itseäsi aina, kun saavutat jonkin etapin.

Ole läsnä nykyhetkessä ja anna asioiden huolehtia itsestään. 

Hyvin se menee pienissä osissa ja jaksamisen mukaan. Mikäs tässä kiire valmiissa maailmassa. 

-m

Suunnittele illat, jolloin opiskelet ja muut illat kivaa tekemistä ja lepoa. Kyllä se siitä! Hyvin sä vedät

Edellisillä neuvoilla, eli tee pikkuhiljaa ja joitain iltoja vaan yms, aloitin itse. Sitten todellisuudessa lähes kaikki työt jotain ryhmätöitä ja eihän siinä voi sanoa, että mulle ei nyt käy. Tahti kuitenkin tosi tiivis, eli päivittäistä osallistumista olisi vaatinut. Läsnäolo päiviä siihen päälle mitkä oli pakollisia ja jos on pois niin seuraava mahdollista suorittaa tyyliin vuoden päästä uuden ryhmän mukana (labrat). En kokeillut miten olisi mennyt jos olisi vaan pitänyt oman päätöksen ja tehnyt asiat yksin. Kai noihin jotain korvaavia tehtäviä olisi saanut. Mun ajatus jo aika isoista lapsista unohtui hyvin pian ja tajusin, että lapsia ne on silti vaikkei ihan perään katsottavia koko ajan. Ja tuo "äkkiä se aika menee" koskee myös heitä. Jos ap lapset teinejä niin miettisin tarkkaan mitä hyödyt jos nyt uhraat nämä viimeiset hetket kun asuvat mahdollisesti kotona? Jos kyse on pienestä ajasta niin lykkäisin opiskeluja ja aloittelisin nyt jotain kursseja niin, että pysyt koulun "listoilla", mut muuten olisin stressaamatta. Jos vain pystyt...

Nyt jos koskaan ota kaikki mahdolliset verkostot käyttöön. Mikäli lasten isää ei kiinnosta niin mieti kaikki kaverit ja tutut ja tutun tutut. Ole yhteydessä ihan keneen tahansa, keneltä voisit kuvitella saavasi apua teinien kanssa. Jos teinit voivat viettää enemmän aikaa kavereillaan ja kaverien vanhemmat myös auttaisivat esim. ruokailun ja muiden kuvioiden kanssa. Niin sinä voit keskittyä opintoihin. Töissä selitä myös tilanne, että opiskelu voi vaikuttaa hetkellisesti työpanokseesi ja pyydä joustavuutta niin paljon kuin mahdollista.

Tsemppiä!

Tee minkä pystyt ja loput myöhemmin. Aina ei ole pakko olla priimaa ja pidä opettajat/ohjaajat ajantasalla, jos elämään tulee muutoksia. Olet vain ihminen ja paras mihin pystyt on se mihin sinä pystyt, ei muut.

Olen suorittanut useamman tutkinnon aikuisopiskelijana ja aikoinaan opintojen aikana tuntui useasti kieltämättä aika epätoivoiselta. Mutta niin kuin tässä on monet todenneet, niin yritä vaan suunnitella tekemiset kurssi tai osio kerrallaan, eteenpäin olet menossa koko ajan. Uskon, että tulet olemaan tyytyväinen ja todella ylpeä itsestäsi, kun saat opinnot jossain vaiheessa valmiiksi. Suosittelisin, että itsenäiselle opiskelulle yrität järjestää tietyt (ehkä samat) ajat viikossa, jos mahdollista ja päätät, että se riittää. Opiskelu on useimmiten paljon tehokkaampaa, kun siihen on varattu rajattu aika ja sitä jaksaakin paremmin, kun tekee muitakin asioita vapaa-ajalla ja viettää aikaa perheen kanssa. Itse hermoilin yhtä tutkintoa tehdessä kaiken vapaa-ajan, kun koko ajan oli sellainen olo, että kaikki mahdolliset hetket olisi pitänyt hyödyntää ja en sitten kuitenkaan jaksanut eli todella tehotonta ja stressaavaa oli. Minulla auttoi keskittymiseen myös se, että kuuntelin opiskellessa Youtubesta keskittymiseen tarkoitettua musiikkia kuulokkeista (esim. Productivity music, Music for Concentration), käytin samalla myös Pomodoro-tekniikkaa (ajastin päälle, keskity tehtävään 25 min. pidä tauko 5 min. ajastin uudelleen päälle ja keskity tehtävään 25 min. ja jne. Jossain vaiheessa tietysti kannattaa pitää pidempi tauko, jos on kyseessä joku isompi tehtävä. Pyri olemaan itsellesi myös armollinen, jotkut päivät ovat vaan huonoja ja välillä ei ehkä saa paljon mitään aikaan. Tavoitteesi ja yrittämisesi on kuitenkin aina arvokasta. Seuraavana sopivana päivänä yrität uudelleen. Toivon sinulle paljon jaksamista ja tsemppiä opintoihin ja muutenkin myötätuulta tulevassa!

Paljonko sinulla on opintoja jäljellä? Vai oletko nyt aloittanut?

Mahtavia neuvoja, kiitos! Lupaan hoitaa teitä hyvin kun valmistun. 

Ap