Onko kukaan muu täällä pettynyt itseensä?
Olen todella pettynyt itseeni monella tapaa. Mt-ongelmat ovat valitettavasti liian vakavat vaikka olen yrittänyt peitellä ja sopeutua. Olen tehnyt paljon töitä ja yrittänyt olla hyvä tyyppi.
Silti elän itselleni täysin väärää elämää enkä osaa kontrolloida itseäni (impulsiivinen käytös, addiktiot, mielialan vaihtelut).
Minun ei olisi pitänyt syntyä.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Joo, tavallaan. Koko ihmisyyteeni ja sen ilmentymään. Etenkin olen pettynyt siihen, että olen itsestäni riippumattomista syistä tilanteessa, josta en oikeastaan pääse enää eteen enkä taakse. Miksi ihmeessä tällaista edes manifestoituu kärsimään maailmaan?
Minusta myös tuntuu, etten kuulu tänne.
Ihmisetkin ovat niin outoja. Toistensa kopioita. Taistelevat samoja sanoja ja miettivät samoja ongelmia.
Olen itsekin toki ihminen mutta en silti käsitä tätä paikkaa. Katselen kuin elokuvaa sivusta. Tuntuu niin oudolta kaikki.
-ap
Korkki auki kaikki on taas paremmin
Olen pettynyt kyllä.. itseeni.. ja miten olen ajanut itseni tähän umpikujaan!!!?? Olen yksinäinen ja ahdistunut ihmisraunio joka haluaa karkoittaa kaikki ympäriltään. Koko ajan vaan ahdistaa ja on huono olla.
Olen. Olen epäonnistunut oikeastaan kaikessa: opiskelussa, työelämässä, miehen saamisessa, lasten saamisessa, onnellisesti elämisessä. Olen sanalla sanoen geenilotossa hävinnyt luuseri.
Mulla taas on ihan mukavaa. Vaikea tietää miksi teitä ahdistaa. Elämä on loppujen lopuksi aika helppoa ja yksinkertaista. Niin kuin junan kyydissä olisi ja saa vaan katsella maisemia.
Vierailija kirjoitti:
Korkki auki kaikki on taas paremmin
Ei toimi. Olen samaa kastia kuin aloittaja. Olen aina muutaman vuoden välein kokeillut aukoa korkkia oikein kunnolla. Töitä olen tehnyt helvetisti. Tälläkin hetkellä jotain 180h/kk. Mitään hyötyä siitä ei ole ollut. En osaa käyttää rahaa järkevästi. Diagnoosina on paranoidinen skitsofrenia mutta ei se päälle päin näy mitenkään. M39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkki auki kaikki on taas paremmin
Ei toimi. Olen samaa kastia kuin aloittaja. Olen aina muutaman vuoden välein kokeillut aukoa korkkia oikein kunnolla. Töitä olen tehnyt helvetisti. Tälläkin hetkellä jotain 180h/kk. Mitään hyötyä siitä ei ole ollut. En osaa käyttää rahaa järkevästi. Diagnoosina on paranoidinen skitsofrenia mutta ei se päälle päin näy mitenkään. M39
Voimia.
Itse olen 29v nainen. Toivon, etten näkisi omia kolmekymppisiä.
Olen ehkä kiittämätön mutta olen kuin omassa elämässäni vieras. Järjellä ymmärrän koko asian, kaiken ja tiedän miten tulisi toimia mutta tunnepuolen ongelmat ovat niin syviä, että sabotoin hyvin vakavasti elämääni koko ajan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Olen. Olen epäonnistunut oikeastaan kaikessa: opiskelussa, työelämässä, miehen saamisessa, lasten saamisessa, onnellisesti elämisessä. Olen sanalla sanoen geenilotossa hävinnyt luuseri.
Ihan kuin suoraan minun kynästäni.
Vierailija kirjoitti:
Olen pettynyt kyllä.. itseeni.. ja miten olen ajanut itseni tähän umpikujaan!!!?? Olen yksinäinen ja ahdistunut ihmisraunio joka haluaa karkoittaa kaikki ympäriltään. Koko ajan vaan ahdistaa ja on huono olla.
Kohtalotoveri täällä. Ihan suoraan kun omista ajatuksista. Toivottaisin tsemppiä, vaan tiedän, ettei se mitään merkitse. Toivottavasti päästään molemmat rauhaan pian.
Olen joo pettynyt itseeni. Minusta on tullut vähän laiska enkä ole käynyt maksullisen naisen luona 3 kuukauteen. Yleensä käyn kuukauden välein mutta nyt en ole jaksanut matkustaa turkuun.
T: kiltti mies
Minä olen. Eniten olen pettynyt siihen että synnytin tähän maailmaan 2 täysin kelvotonta lasta, jotka ovat pilanneet elämäni lopullisesti.
Joo, tavallaan. Koko ihmisyyteeni ja sen ilmentymään. Etenkin olen pettynyt siihen, että olen itsestäni riippumattomista syistä tilanteessa, josta en oikeastaan pääse enää eteen enkä taakse. Miksi ihmeessä tällaista edes manifestoituu kärsimään maailmaan?