Laiskotteletko joskus? Teeskentelettekö, jotta saisitte laiskotella?
Minä nyt. Tein pitkän työpäivän eilen, ja sen jälkeen paistoin vielä pellillisen mustikkapiirakkaa illalla, ennenkuin aloin voivotella vatsaani. Sanoin etten voi laittaa iltapalaa kun ällöttää ajatuskin. Menin seitsemältä nukkumaan - ja mies ja lapset tsekkasivat monta kertaa olinko oikeasti kipeä. Olin vetänyt verhot kiinni ja puhelimenkin jättänyt kauemmaksi oven pieleen lataukseen. Keittiöstä tuli ihania tuoksuja kun olivat paistaneet pakastepizzaa, mutta minä vain yökkäilin kun joku avasi oven. Tänä aamuna kiljuin suoraa huutoa kun mies kysyi, mitä ruokaa pitäisi ostaa jos hän kumminkin menisi lasten kanssa vanhempiensa mökille, kun siellä niin odottivat. ,,Älä puhu mulle ruuasta! Osta nyt hitto mitä me sinne yleensä viedään!,,
Aah, nyt on ihanaa! Siirryin olohuoneen sohvalle. Luen, käyn täällä vauvapalstalla, paistoin just kaksi nakkia ja munan, muutaman tunnin jälkeen korkkaan valkoviinin. Mökille lähtijät - koirakin mukana - eivät tule ennen kello viittä huomenna iltapäivällä! Jeees!
Kommentit (6)
Taidat olla epärehellinen kieroilija muutenkin. Ei jatkoon.
En ollut noin ovela. Aloin oikeasti sairastella ennen kuin ukko, nyt jo entinen, tajusi, että hänkin voisi kotioloissa joskus takamusta sohvasta irrottaa.
Siis elät valheessa? Valhe lienee sinulla läsnä kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Siis elät valheessa? Valhe lienee sinulla läsnä kaikessa.
En kyllä muuten valehtele joten älä yleistä! En vain halunnut sinne mökille, enkä halunnut alkaa riitaa.
Palautuminen tekee hyvää ja en koe satunnaisesti laiskottelusta huonoa omaatuntoa.
Sanoisin ennemminkin niin, että he ketkä eivät itselleen palautumista suo ovat yleensä riippuvaisia jo kortisolista. Kiire on se olotila johon he pyrkii.
Tottakai laiskottelen ja ihan hyvällä omalla tunnolla. Ei tarvi teeskennellä, kun töiden ja velvollisuuksien jälkeen minulla on oikeus ja lupa relata.