Lapsi vapaapäivälle päikystä- voi vee mikä virhe

Tahtotila oli hyvä. Muutama nopea työjuttu joten ei mennä päiväkotiin, tällane extempore päätös aamulla!

Kivaa puistoilua ja oleilua yhdessä, pari työpuhelua siinä.

Liukuma syyslomalle, ai että! Perheenä siinä pitkään loikoillaan sängyssä. 



No eihän mistään tule mitään, aamulla alkaa heti kitinä, sylissä vaan tietysti ollaan koska ikävä ollut. Aamupalaa teet lapsen roikkuessa lantiolla.

Palvelet pientä keisaria ja saat aamukahvia vasta kun lapsi lakannut kitisemästä. Hampaat kireinä ulos myrskyyn, kaupasta jotain nopeas lounasta valmiiksi. Puistossa lykit kiikkua ja soitat työpuhelun kuunnellen taustalta: kovempaa! Kiikutaan kovempaa. Et voi keskittyä lapseen etkä töihin.

 Sitten kotiin. Sisälle on tultu nälässä ja lounaaksi on valmisruokaa ja hedelmiä. Tai vaihtoehtoisesti istutat lasta telkun äärellä että ehdit kokata. Tosin ei sekään onnistu kun lapsi kaipaa syliä.

Vielä yksi tärkeä puhelu. Ja kakat tehdään vaippaan juurikin kesken sen tärkeän työpuhelun. Ja se on tietysti ripuli joka vaatii kokosuihkun. Nukutat päikeille kiireessä ja teet työt loppuun unien aikana. Lapsi nukkuu vain 45min, koska varmaan sitäkin vi t u ttaa kun äiti on kireä ja ei se päivä ollutkaan kiva.

Miksi mä edes kuvittelin, että tää olis hyvä idea, ettäkö extravapaa olis hyvä juttu!! Jos oisin vaan vienyt aamupäiväksi hoitoon työt olis tehty aamupäivällä ja päikeillä sais nukkua itsekin. Nyt työt jatkuu iltapäivään, koska olen ä ä ä liö.