Mitä isovanhemmiltaan kannattaisi kysyä?

Kyllähän se olisi mielenkiintoista kuulla heidän elämänsä varhaisista vaiheista. Elivät kuitenkin aikana ilman sähköä, juoksevaa vettä ja ihmeempiä koneita.

Kiinnostavia aiheita lapsuus, nuoruus, sota-aika, vinkit ja vanhat hyvät ruokareseptit

Enpä tiedä onko heillä mitään sellaista kerrottavaa, mitä vastaavaa kaikki maailman vanhukset eivät tietäisi ja kertoisi. Kuulostaa ennemminkin siltä, että olet ottanut käsittelyyn vanhuksen kuoleman ja pohdiskelet nyt tällaisen kautta sitä. Kuoleman kohtaaminen on iso paletti, jos siitä kehittää jonkun ongelman. Tosiasiassa luopuminen ei ole kuitenkaan sen kummempaa kuin vanhasta vaatteestakaan luopuminen - vertauskuvallisesti - tietysti suhde on paljon syvempi. Mutta elämä jatkuu, ja jotkut ovat sitä mieltä, että kuolema ei ole kuin olomuodon muutos. Eli se ei varsinaisesti sisältäisi edes luopumista, vaan vanhus jatkaisi eri muodossa

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavia aiheita lapsuus, nuoruus, sota-aika, vinkit ja vanhat hyvät ruokareseptit

Eikö sen sodan nyt voisi antaa painua hautaan mummon mukana

Lapsuudesta, nuoruudesta, nuoresta aikuisuudesta, omien vanhempien mahdollisten sotatraumojen vaikutuksesta. Ylipäätään kaikesta minkälaista elämä on ollut.

Sähkökaapeleiden ja vesijohtojen paikat maastossa nyt ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavia aiheita lapsuus, nuoruus, sota-aika, vinkit ja vanhat hyvät ruokareseptit

Eikö sen sodan nyt voisi antaa painua hautaan mummon mukana

Ei, jos mummo haluaa siitä puhua. Tietenkään ei ole pakko jos on liian vaikeaa.

Millaista oli lapsena, millaiset vaatteet sinulla oli, mistä ne hankittiin, miltä tuntui, millaisia vanhempasi olivat, mitä söitte, saitteko lahjoja ja jos, niin mitä. Ketkä olivat kummejasi, kuka oli paras ystäväsi, mikä oli parasta koulussa

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä onko heillä mitään sellaista kerrottavaa, mitä vastaavaa kaikki maailman vanhukset eivät tietäisi ja kertoisi. Kuulostaa ennemminkin siltä, että olet ottanut käsittelyyn vanhuksen kuoleman ja pohdiskelet nyt tällaisen kautta sitä. Kuoleman kohtaaminen on iso paletti, jos siitä kehittää jonkun ongelman. Tosiasiassa luopuminen ei ole kuitenkaan sen kummempaa kuin vanhasta vaatteestakaan luopuminen - vertauskuvallisesti - tietysti suhde on paljon syvempi. Mutta elämä jatkuu, ja jotkut ovat sitä mieltä, että kuolema ei ole kuin olomuodon muutos. Eli se ei varsinaisesti sisältäisi edes luopumista, vaan vanhus jatkaisi eri muodossa

Kaikilla ihmisillä on oma tarina kerrottavanaan. Minusta omien sukulaisten kokemukset ovat mielenkiintoisempia kuin jonkun random-vanhuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavia aiheita lapsuus, nuoruus, sota-aika, vinkit ja vanhat hyvät ruokareseptit

Eikö sen sodan nyt voisi antaa painua hautaan mummon mukana

Ei, jos mummo haluaa siitä puhua. Tietenkään ei ole pakko jos on liian vaikeaa.

Tuo on sama kuin tieten tahtoen tekohengittäisi ja elvyttäisi jotain ruttoa. Se on ohi ja hyvä niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä onko heillä mitään sellaista kerrottavaa, mitä vastaavaa kaikki maailman vanhukset eivät tietäisi ja kertoisi. Kuulostaa ennemminkin siltä, että olet ottanut käsittelyyn vanhuksen kuoleman ja pohdiskelet nyt tällaisen kautta sitä. Kuoleman kohtaaminen on iso paletti, jos siitä kehittää jonkun ongelman. Tosiasiassa luopuminen ei ole kuitenkaan sen kummempaa kuin vanhasta vaatteestakaan luopuminen - vertauskuvallisesti - tietysti suhde on paljon syvempi. Mutta elämä jatkuu, ja jotkut ovat sitä mieltä, että kuolema ei ole kuin olomuodon muutos. Eli se ei varsinaisesti sisältäisi edes luopumista, vaan vanhus jatkaisi eri muodossa

Kaikilla ihmisillä on oma tarina kerrottavanaan. Minusta omien sukulaisten kokemukset ovat mielenkiintoisempia kuin jonkun random-vanhuksen.

Niin kyllähän puhetta kykenee jokainen tuottamaan. Minä ainakin kavahtaisin ajatusta kuunnella jotain lapsuuden kurjuuksia ja sotatraumoja. Järkevät vanhukset jättävät kertomattakin, turha tuoda sitä kurjuutta nykypäivään. Mummokin sanoi lumessa, että "eteenpäin", eikä "muistojen mausoleumiin kurjuuksia palvomaan"

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli lapsena, millaiset vaatteet sinulla oli, mistä ne hankittiin, miltä tuntui, millaisia vanhempasi olivat, mitä söitte, saitteko lahjoja ja jos, niin mitä. Ketkä olivat kummejasi, kuka oli paras ystäväsi, mikä oli parasta koulussa

 

Paras vastaus - ja ilmeisesti ainoalta, joka oli ymmärtänyt otsikon 👍  Lisäisin tuohon: Pitivätkö ne, jotka suvustasi olivat lähteneet ulkomaille, yhteyttä kirjeitse? Mitä teitte päivisin, kun oli 3 kuukautta kesälomaa? Oliko koululla kirjoja, joita sai lainata kotiin? Jäädytettiinkö talvisin koulun urheilukenttä luistelua varten? Oliko uimakouluja vai opitteko te kesäisin ihan itseksenne uimaan? Oliko kesäsiirtoloita, ja jos, menitkö? Millainen oli joulu, ja mitä teitte adventtiaikana? Kasvatitteko rairuohoa pääsiäiseksi? 

Vuoden 1918 tapahtumista

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta, nuoruudesta, nuoresta aikuisuudesta, omien vanhempien mahdollisten sotatraumojen vaikutuksesta. Ylipäätään kaikesta minkälaista elämä on ollut.

Ei niiltä voi sellaista kysyä. On niin paljon tabuja, eivätkä tollot halua niistä puhua. Oma äitini on syntynyt ennen sotia, ja hänellä on vain yksi ainoa, kapea narratiivi jonka hän muistaa. Koko lapsuuteni sain kuulla päivittäin millaista oli elää sota-aikaa, ja nyt hän on taas palannut sinne 30- ja 40-luvuille ja unohtanut kaikki ne vuosikymmenet jolloin hän itse oli perheenäiti.

Poikani kysyi isoisältään montako ihmistä tämä oli tappanut sodassa. Arvatkaako vastasiko isoisä.