Missä iässä on sun pahimmat ruuhkavuodet ja mitä silloin tapahtuu?

Ei mulla oo ollut ollenkaan.

Nyt 60-vuotiaana. Omien vanhempien hoitoa, vanhojen sukulaisten hoitoa, lastenlasten hoitoa, vanhenevasta syöpäsairaasta puolisosta huolehtimista ja oma elämäkin pitäisi klaaraa. 40-45 -vuotiaana oli vielä helppoa, kun omat lapset alkoivat lähteä pesästä.

30-35. Itse kroonisesti sairastunut, puoliso sairastui vakavasti. Hoidin häntä, erityislasta, keskeneräistä paritaloa ja vuorotyötä.

Nyt paljon myöhemmin meillä kolmella on kaikki mukavasti, mutta muutamasta vuodesta ei ole muistoja ja lapsikin näyttää hassulta silloisissa koulukuvissa. Toki maksoin burnoutilla ja työurallani, mutta se on toissijaista.

Vierailija kirjoitti:

Nyt 60-vuotiaana. Omien vanhempien hoitoa, vanhojen sukulaisten hoitoa, lastenlasten hoitoa, vanhenevasta syöpäsairaasta puolisosta huolehtimista ja oma elämäkin pitäisi klaaraa. 40-45 -vuotiaana oli vielä helppoa, kun omat lapset alkoivat lähteä pesästä.

Oon nyt saman ikäinen ja vanhemmat on jo kuolleet. Lapsista osa asuu vielä kotona, opiskelevat. Nyt voisi ottaa aika itselleen, jos tahtoisi. Lapsenlapsia ei oo ja ei varmaan tulekaan. Puhuttu on lasten kanssa avoimesti heidän suunnitelmista. ap.

38-44v. Lapset pieniä, kokopäivätyö kun en saanut lupaa osa-aikaan, toista tutkintoa varten opiskelu illalla työn ohessa, omien vanhempien sairastuminen ja miehen muistisairaiden, kotonaan asuvien vanhempien monta kertaa viikossa tapahtuva hoito. Ihan karseaa. Nyt onneksi on sillä tavalla helpottanut, että lapset hieman kasvaneet, omat vanhemmat parantuneet, miehen toinen vanhempi päässyt hoitokotiin ja olen saanut puoleksi vuodeksi luvan tehdä 80-prosenttista työaikaa. Vieläkin tietysti kiire, mutta aiempaan verrattuna ihan yhtä juhlaa.

Niitä tuntuu olevan sarjana. Välillä helpottaa ja sitten taas mennään.  Mutta lapset ja työelämä yhdistelmä ja siihen lisättynä omien vanhempien avun tarve hajotti mut kyllä ihan täysin.   Nyt on tilanne erilainen, mutta onko oikeasti yhtään helpompaa, sitä ei osaa sanoa.  Jos aiemmin oli työaika, nyt opinnoissa päivät venyy helposti huomattavasti pidemmiksi, vaikka kotoa käsin kaikkea pyörittää 

Mulla ei ole ollut koskaan, kun en ole tehnyt lapsia. Vanhemmista varmaan jossain vaiheessa täytyy huolehtia, nyt 80 v:nä vielä ovat hyväkuntoisia ja itsenäisiä. Mutta kun ei ole lapsia, puolisoa, eikä mitään muuta kuin ne vanhemmat sitten, niin tuskin niistäkään ruuhkavuosia syntyy. - n. 50v

En ole ennustaja, niin en osaa sanoa tuleeko ruuhkavuodet kohdalleni ikinä (kysyt: koska on - varmaan ajattelit: koska oli), vielä ei ole ollut ja ikää 42.

Vierailija kirjoitti:

En ole ennustaja, niin en osaa sanoa tuleeko ruuhkavuodet kohdalleni ikinä (kysyt: koska on - varmaan ajattelit: koska oli), vielä ei ole ollut ja ikää 42.

No jos on hiukkasenkin ajattelukykyä, sellaisen pystyy arvoiumaan. Ja voihan jonkun ruuhkavuodet olla jo parikymppisenä opiskelijana jos käy saman aikaisesti duunissakin ja on sairauksia.

21v-60v.

Tuon ajan olin alaikäisten äiti, vaimo, opiskelin, kävin töissä, oli työmatkoja, 3 taloraksaa, vanhemmat jotka sairastuivat ja kuolivat ja appikset elätettävänä. Vauvoja, taaperoita, koululaisia ja teinejä 4kpl. Ystäviä samassa tilanteessa onneksi tukena ja seurana. 

Nyt 60+v ollaan kaksin ja nautitaan elämästä. No, dementoitunut anoppi vielä(kin) hoidettavana kun ei saa hoitopaikkaa ja toki rakkaat lastenlapset mutta heistä pelkkää iloa!