Mistä tunnistaa, onko uusi suhde oikeasti ihana ja hyvä vai "liian ihana ollakseen totta"?
Tarkoitan kysymyksellä sitä, kun usein sanotaan, että jos uusi suhde ja kumppani tuntuu melkein liian ihanalta ollakseen totta, se yleensä ei sitä olekaan. Mutta entäs sitten ne oikeasti toimivat ja hyvät jutut - nekin tuntuvat siltä, ja ihan vain, koska oikeasti ovat ihania. Mitä mieltä olette, miten nämä erottaa toisistaan, tai mistä tietää, onko joku juttu oikeasti ihana vai ainoastaan vaikuttaa siltä? No, aika näyttää sen tietenkin. Millaisia kokemuksia teillä on? Ja allekirjoitatteko ollenkaan edes tuota "jos jokin suhde tuntuu liian ihanalta ollakseen totta, ei se sitä olekaan"?
Kommentit (9)
Aika näyttää. Jos tulee ajatus että on liiankin hyvää ollakseen totta, silloin ei ole totta.
En osaa vastata tuohon. Edellinen suhteeni oli tuollainen, joka osoittautui sitten kaikeksi muuksi kuin ihanaksi. Nyt uusi suhde, joka on aivan ihana myös. En osaa kuvitella tästä(kään) miehestä mitään pahaa.
Mietin samaa alussa nykyisessä suhteessa. Ihmisenä mies tuntui täydelliseltä (siis minulle sopivalta) ja edelleen tuntuu. Hiukan epätodelliselta jopa. Alkuun olin skeptinen mutta nyt oltu kohta 3v yhdessä ja tehty paljon, reissattu ympäri maailmaa ja koettu pieniä elämänmuutoksia ja pikku riitojakin. Edelleen tuntuu uskomattoman sopivalta ja suhde juuri sellaiselta mitä olen aina halunnut. Toki miehellä jonkunverran sitoutumiskammoa aikaisempien huonojen kokemusten takia mutta se on näkyny vain siinä että on edetty hitaammin erilaisten steppien kanssa.
Ei siinä taida muuta tapaa olla kun just rauhassa odotella miten suhde etenee!
Jos kaikesta täydellisyydestä huolimatta huomaat epäileväsi kumppanin aitoutta, voi se olla merkki siitä, ettei hän ole aito. Itselläni oli koko ajan takaraivossa epäilys, vaikka päällisin puolin mies oli mitä täydellisin.
Mitä se ns. hyvä konkreettisesti tarkoittaa eri tilanteissa ilman siihen liitettyjä unelmia? Kyllä teeskentelijän erottaa jos vain on valmis katsomaan ilman ruusunpunaisia laseja.
Sitä voi olla vaikeaa tunnistaa, etenkin jos on itsellä vaikeuksia luottaa ihmisiin. Muistan oman "liian hyvän" suhteen alkumetreillä epäilleeni, että voiko kenelläkään olla niin vahvoja tunteita mua kohtaan ja että voiko niihin luottaa koska kyseessä on mies (mulla oli vaikeuksia luottaa nimenomaan miehiin). Nyt 12 vuotta jälkeenpäin tunteet on edelleen yhtä vahvoja ja aitojakin ilmeisesti. Toisaalta mies oli ennen suhdetta kaveri ja tiesin hänet luotettavaksi tyypiksi, ehkä se auttoi. Mut ajan kanssa aloin uskomaan että kyllä se nyt vaan ihan oikeesti on melkein täydellinen mies
Kun joku on "liian hyvä ollakseen totta" niin sinusta kirjaimellisesti tuntuu siltä. Sellaisen ihmisen kanssa kaikki on jotenkin liian täydellistä ja liian suurta. Usein hän suorastaan palvoo sinua, kehuu sinua suuresti maasta taivaaseen eikä sinussa ole mitään vikaa. Usein hän myös haluaa sitoutua sinuun hyvin nopeasti ja kaapata sinun elämän itselleen. Hän ei voisi edes hengittää ilman läsnäoloasi. Tällaiset ihmiset voivat myös aiheuttaa ympärillään ihmetystä että miten tuollainen ihminen voi olla vielä sinkku. Itse ajattelen että tämä poikkeaa normaalista nimenomaan siinä miten se toinen osapuoli käyttäytyy, ei niinkään siinä mitä sinä itse ajattelet toisesta.
Sen näkee sitten kun sen toisen käytös flippaa siitä että olet kaikista ihanin, täydelliseen maan rakoon lyttäämiseen. Sitten pitää nostaa kytkintä. Jos taas tuota ei tapahdu koskaan, sitten on oikeasti hyvä suhde.
..