Luokan häiriköt - miten "selittää" omalle lapselle?

Kauheen hankala otsikoitava... :p



Tytön luokalla (eka luokka) nyt kuitenkin on - ainakin tytön jutuista päätellen - pari oikein kunnon häirikköä. Eräästä pojasta on ollut juttua jo heti syksystä saakka. Poika kiusaa kaikkia, mollaa kaikkia, haukkuu kaikkia ja nauraa milloin "tyhmälle pipolle" ja milloin millekin. Etenkin meidän tytön kimpussa on ihan alvariinsa. Asiaa on yritetty puida useampaan otteeseen ja opettajaankin olen ollut yhteydessä, kun tyttö valittaa, ettei sille kukaan mitään voi, kun se menee heti kantelemaan jollekin nelosluokkalaiselle pojalle, joka kuulemma lyö naamaan, jos jotain menee vastaan sanomaan ja kiusaaminen on ihan jatkuvaa. Tällä pojalla on kuulemma ihan nollatoleranssi ja homma on hoidossa. Vai onkohan vaan... Nyt kuulemma lähti viikoksi reissuun johonkin kaukomaille, sai matkan "palkinnoksi" hyvästä käytöksestä. Ainoo vaan, että meillä ainakin on valitettu tuon pojan kiusaamisesta liki päivittäin koko talvi :O Että niin hyvää käytöstä sitten...



Olen sanonut, että antais mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei se kuulemma auta, kun sitten se käy päälle entistä kovempaa. *huoh*



Tää pikkukovis on lyöttäytynyt yhteen sopivasti toisen häirikön kanssa, joka haistattelee opellekin päin näköä (tyton kertoman mukaan on käskenyt opettajaa mm. painumaan vittuun ja muuta mukavaa...). Viime viikolla kuulin tästä... Ja kimpassa nyt sit säksättävät minkä ehtivät.



Meillä joka aamuinen rumba on nyt sitten etsiä vaatteet, joista nää pojut ei pääsis sanomaan mitään jne... Ihan sama kuinka monta kertaa käsken jättää niiden huutelut omaan arvoonsa.



Myönnän kyllä, että tuo oma tenavakin voi olla joskus rasittava. Tuppaa huolehtimaan muiden asioista aina ennen omiansa. Samanlainen ollut liki aina, vaikka kuinka on ohjattu ja opastettu, että vois vaikka keskittyä niihin omiin tehtäviinsä ensin...



Osa ongelmaa on sekin, että tyttö haluaisi kovasti olla kaikkien kaveri ja koittaa aina "ymmärtää". Joskus on tavannut tämän pojan sattumalta kouluajan ulkopuolella, ilman että muita oli lähimaillakaan, niin sehän olikin kuulemma ihan kiva. Mutta koulussa ihan hirveä.



Aluksi olivatkin kavereita, mutta osittain minä käskin pistää sen ystävyyden katkolle, kun poika varasteli meidän tytön tavaroita yms. mikä nyt ei todella käy laatuun... Ja poika kiristi jatkuvasti mm. sillä, ettei oo enää kaveri, jos puhuu ton kanssa tai leikkii tän kanssa tai jos kertoo jollekin näistä varastetuista tavaroista yms.



Hirveän pitkä sepustus, eikä tuossa nyt ollut kuin puolet tapahtumista, mutta jos siitä nyt jonkun tolkun saa...



Kysymys kuuluukin, että miten mun oikein pitäisi omaa lasta valistaa/kasvattaa tässä tilanteessa? Miten lapselle kasvatetaan sellainen itsetunto, että tämmöiset jutut ei nakertaisi ihan yötä päivää? Kun ei itse ole paikalla, niin olo on aika kädetön... Ja kun opeenkin jo oltu yhteydessä, eikä tuosta tunnu tulosta tulevan...