Teinin tunne-elämä

Olen huolissani 12-vuotiaan lapseni tunneperäisistä ongelmista, hän puhuu todella epäkunnioittavaan sävyyn minulle, äidilleen melkeinpä jatkuvasti. En oikeasti jaksa enää. Hän on aina ollut sellainen 'tunnekylmä' mutta oikeasti kun hänen juttujaan kuuntelee jotka hän sanoo vaivihkaan juuri minulle, ihan selkäpiitä karmii. En tiedä mitä tälle voi tehdä. Muille on kyllä kunnioittava ja monet kehuvat miten mahtava tyyppi on, mutta sitten minä näen vain kaikki hänen pahimmat piirteensä? Olen hänen äitinsä ja onhan se kiva että uskaltaa sanoa mitä vain ilman suodatinta mutta joskus toivoisin että hän näyttäisi myös ne mukavat puolensa... en ole sitä nähnyt vain pitkään aikaan. Onko kenellekään muulla samaa ongelmaa?