Onko lobbareilla sielua?

Ei voi olla. Ei sielua, ei moraalia, ei tunnontuskia. Ei mene unet noilla. 

He itse pitävät sitä varmaankin ammattimaisena suhtautumisena. Ja he ovat vaan töissä.

Samoin toki toimi Saksassa aikanaan joku kz-leirin komentajakin.  

Tein vain mitä käskettiin. Ja sain siitä palkkani.

Sannuli unohtui.

Ei. Siksi nämä tyypit menestyvät hyvin urallaan. 

Ei heitä puristele ne muut, keitä he tallovat ja tuhoavat noustessaan uraportailla. 

Erinomaisia saneeraajia ja "muutosjohtajia". Irtisanomiset: "no problems". Saanhan itse bonukset. 

Lobbareille ei tuota vaikeuksia valehdella, eikä spinnata musta valkoiseksi. 

Hellehän on luonut uransa pääosin työntekijäpuolen tehtävissä.

Siellä on Journalistiliittoa, Akavaa, Tehyä, STTK:ta.....

Sitten tuli hyppy valtakunnansovittelijaksi, ja sieltä sitten jättiloikka "saatanan palvelukseen" ja sielu eniten tarjoavalle. Noin leikkisästi sanoen. 

Eli jos on ollut joskus sielu, niin se on myyty markkinoille.

Suvi-Annen perässä mentiin tässä.

Olisiko vaan niin, että monella "hyvälläkin" ihmisellä on nuorena jotain arvoja ja moraalia, mutta ajan myötä etenkin noissa poliittisissa tehtävässä sitten kyynistyy, ja arvot lentävät romukoppaan?

Lopulta on jäljellä vain tuollainen "ammatti-ihmisen" ote ja oma etu.

Helle on juristi ja AY-pomo taustaltaan. 

Tuskin sitä sielua on ollut koskaan. On ain oma ura ja perse, ja kaikki toimii vain ponnahduslautoina näille tavoitteille.

Siks pomppiminen onkin luontevaa ja helppoa.

Paha saa aina palkkansa. 

Yleensä se on hyvä palkka.

Eli paha saa aina parhaat päältä.

Tämä menee hiukan ohi aiheen, mutta tuli tästä mieleen miten sanotaan, että menestys vaatii jotain muille ikäviä piirteitä. Ja siitä mieleen eräs miljonääri, Henry Aflecht, joka teki rikoksia 25-vuotiaaksi asti ja sen jälkeen on menestynyt ihan laillisin keinoin ja monella saralla. Hän eräässä kirjassaan kirjoitti miten pitää itseään jonkinlaisena puolipsykopaattina. En usko siihen ollenkaan, tai jos näin on, niin useammat saisi olla. Hän on tehnyt hyvää enemmän kuin todella moni muu rikas, henkilökohtaisesti jakanut varallisuuttaan pyyteettömästi, avannut avoimesti menneisyyttään ja yrittänyt opettaa virheistään etteivät muut tekisi samoja virheitä, sekä puolustanut heikompia. Hän on jättänyt pitkälle suunniteltuja rikoksia tekemättä koska niistä olisi koitunut jollekin yksittäiselle ihmiselle liikaa haittaa.

Pointti siinä, että jos tällainen suoralla rikollisuudella ponnistanut on parempi ihminen kuin monet päättäjämme, niin onko päättäjillä liian tiukasti vallassaan koko kansan tulevaisuuden pilaaminen? Pitäisikö päättäjät valita jotenkin toisin, kun nykyisellään sinne valitaan tällaisia huonoja, itsekkäitä ihmisiä?