Lue keskustelun säännöt.
Siis miten ihmeessä te löydätte mukavia ihmisiä ystäviksi ja muutenkin?
02.10.2024 |
Omasta mielestäni minulla on hyvät sosiaaliset taidot, olen kärsivällinen, avarakatseinen ja ystävällinen. Silti tuntuu siltä, että vetäisin puoleeni lähinnä ihmisiä, jotka ovat ilkeitä, pikkusieluisia tai eivät kykene keskustelemaan asiallisesti tai tekemään kompromisseja. Tämä on ollut ongelma niin työelämässä, kämppiksissä, kumppaneissa kuin sukulaisten ja ystävienkin parissa. Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Miksi ihmeessä tuntuu siltä, että olen kuin magneetti ilkeille ihmisille? Vaikka en ole kynnysmatto ja osaan kyllä asettaa rajat, yritän silti tehdä sen reilusti ja ystävällisesti.
Kommentit (19)
Oon ujo,introvertti ja muutenkin saatnan kiero paskan puhuja niin parempi tyytyä siihen mitä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Omaan elämääni on lähes pelkästään astellut mukavia ihmisiä. Ehkä joitain työkavereita en jäisi kaipaamaan, jos häipyisivät kuvioista.
En tiedä onko tuuria vai mitä, mutta oman kokemukseni perusteella tykkään noin 9/10 ihmisestä.
Suuri osa ihmisistä on oikeastikin aika ilkeitä ja röyhkeitä.
Asutko Keski-Suomessa? Vaihdoin paikkakuntaa, niin johan oli helpompi tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Tietyillä alueilla Suomessa on vain niin helkutin nihkeä kulttuuri!
Mulla ei ole ystävää. Ei niitä niin vaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon ujo,introvertti ja muutenkin saatnan kiero paskan puhuja niin parempi tyytyä siihen mitä on
Kerrankin introvertti on rehellinen omasta luonteestaan.
Mietin itseasiassa just eilen samaa, että miten ihmeessä muilla tuntuu aina olevan liuta näitä "matkan varrelta" elämään jääneitä kavereita ym tuttuja, kun itse en ihan välttämättä halua nähdä enää ikinä enkä missään tilanteessa ketään niitä ihmisistä, joita jossakin elämänvaiheessa olen tavannut tai jopa viettänyt enemmänkin aikaa.
Ennemminkin tekee mieli kääntyä kannoiltaan jos näkee jonkun tällaisen vaikka ruokakaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törmään harvoin tuollaisiin ihmisiin. Tutustun helposti ja ystävystynkin, mutta tietenkään ei tule panostettua sellaisiin ihmisiin, jotka ovat ihan eri muotista kuin itse. Heidän kanssaan jäädään hyvänpäivän tutuiksi.
Parisuhteisiin olen etsinyt korjattavia reppanoita ja kyllästyn, kun työ on valmis. Jokin alitajuinen juttuhan tämä on. Sinulle löytyy näitä ilkimyksiä, minulle reppanoita.
Vierailija kirjoitti:
Asutko Keski-Suomessa? Vaihdoin paikkakuntaa, niin johan oli helpompi tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Tietyillä alueilla Suomessa on vain niin helkutin nihkeä kulttuuri!
En asu Keski-Suomessa. Toki joku voisi sanoa, että yhteinen tekijä olen minä itse, mutta kyllä oikeasti koitan olla reilu ja ystävällinen kaikille. Kyllä välillä tapaan ihan mukaviakin ihmisiä, mutta silti valtavan paljon tulee vastaan ilkeitä ja itsekkäitä ihmisiä. Esim. tällä hetkellä 'kamppailen' parin kämppiksen kanssa, jotka eivät ikinä siivoa jälkiään ja sitten raivoavat minulle kuin pyydän heitä ihan asiallisesti kunnioittamaan yhteisiä tiloja ja jättämättä sotkuja toisten siivottaviksi. Eli minä olen heidän mielestään tässä se paha ihminen vaikka he tässä käyttäyvät epäkunnioittavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta asti elämässäni ollut sanoisko laitapuolisia niin läheisissä, naapureissa liiaksi.
Minä olen se magneetti myös joka vetää ei-mukavia puoleensa tai siis että niitä ns. mukavia itsellesopivia ihmisiä ei vaan osu kohdalle, vaikka maailma heitä täynnä.
Nytkin elämässäni on ihminen jonka kanssa on tultava toimeen kun yhteinen asia elämässämme, muttei olla yhtään samaa pataa, miksei hän voi olla mukava minulle sopiva.
Olla tässä sitten ahdistunut, ja yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Omaan elämääni on lähes pelkästään astellut mukavia ihmisiä. Ehkä joitain työkavereita en jäisi kaipaamaan, jos häipyisivät kuvioista.
En tiedä onko tuuria vai mitä, mutta oman kokemukseni perusteella tykkään noin 9/10 ihmisestä.
Tuuria koska itsellä tuo on just päinvastoin että ehkä se 1/10 on oikeasti mukava ja tykättävä ihminen ja kaikki muut on ilkeitä ja ei-helposti lähestyttäviä.
Enkä kaipaa elämääni kuin paria ihmistä jotka olen tavannut sattumalta ja/tai olosuhteiden pakosta tietyn aikaa, mutta harmikseni en näihin ihmisiin törmää enää missään. Sitten taas just niitä entisiä työkavereita jne kyllä näkee säännöllisen epäsäännöllisesti ja yllättäen joiden kanssa ei huvita vaihtaa edes kuulumisia saati sitten olla yhtään enempää tekemisissä.
Ikävintä on, että kaipaan kovasti sellaista rentoa jutustelua ja satunnaisia kohtaamisia sekä nykyistä huomattavasti sosiaalisempaa elämää, mutta ei se vääränlaisten ihmisten kanssa onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Oikeasti en tapaa ikinä missään sellaista ihmistä jonka kanssa olisi muutakin yhteistä kuin se syy (esim työpaikka) minkä takia ollaan samassa paikassa samaan aikaan.
Eipä siinä sitten tule edes hyvänpäiväntutuksi kun ei ole mitään yhteistä eikä olla edes auttavasti samanhenkisiä missään asiassa vaan näitä eri tavoin vääränlaisia on ihan käsittämättömän paljon erilaisia eli se vika ei ole yksinomaan minussakaan, että itse olisin se vääränlainen ja muut oikeanlaisia.
Minä olen niitä henkilöitä jotka erottuu massasta ja josta joko pidetään tai vihataan joten ei tarvi muuta kuin olla oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Omaan elämääni on lähes pelkästään astellut mukavia ihmisiä. Ehkä joitain työkavereita en jäisi kaipaamaan, jos häipyisivät kuvioista.
En tiedä onko tuuria vai mitä, mutta oman kokemukseni perusteella tykkään noin 9/10 ihmisestä.
Tuuria koska itsellä tuo on just päinvastoin että ehkä se 1/10 on oikeasti mukava ja tykättävä ihminen ja kaikki muut on ilkeitä ja ei-helposti lähestyttäviä.
Enkä kaipaa elämääni kuin paria ihmistä jotka olen tavannut sattumalta ja/tai olosuhteiden pakosta tietyn aikaa, mutta harmikseni en näihin ihmisiin törmää enää missään. Sitten taas just niitä entisiä työkavereita jne kyllä näkee säännöllisen epäsäännöllisesti ja yllättäen joiden kanssa ei huvita vaihtaa edes kuulumisia saati sitten olla yhtään enempää tekemisissä.
Mielenkiintoista, että meillä on noin erilaiset kokemukset.
Minä olen 40-vuotias mies, asun kuolevassa pikkukaupungissa ja käyn töissä ajat sitten kuolleessa pikkukylässä. Olen koko elämäni asunut samoilla seuduilla, joko pikkukaupungeissa tai pikkukylissä.
Luonteeltani olen introvertti, mutta kuitenkin ystävällinen ja toisista ihmisistä kiinnostunut.
Minkälaista sinun elämäsi on ollut ja miten kuvailisit itseäsi?
Valitsetko tietyn ensivaikutelman tekeviä ystäviksesi? Valikoitko ne mukavat vahingossa ei-ystäviksi?
Seurakunnassa tapaa pyyteettömiä ihmisiä.
Esim. työssä.
Valtaosa ihmisistä on mukavia ja kannustavia. Ehkä he olisivat toisenlaisia, jos epäilisin heitä heti tavatessa?
Olen rujon ruma, läski, kaljuuntuva hukkapätkä mies, eikä minulla ole ongelmia saada ihmisistä ystäviä. Joustan, tutustun hitaasti enkä ala vihamieliseksi ensimmäisestä väärästä kommentista.
Molempia sukupuolia on ollut ja on ystävinä. Se parisuhde on ollut haasteena, sen myönnän. mutta muuten olen kaikkien kaveri.
Mä ystävystyn helposti, en tiedä miksi. Olen avoin ja puhelias ja kiinnostunut ihmisistä.
Viimeisimmät ystävät olen löytänyt facen ryhmistä missä olemme alkaneet vaihtaa kuulumisia samanlaisessa elämäntilanteessa. Nyt vaihdellaan viestejä ja olemme vierailleet toistemme luona.
Mä en taas ole ikinä törmännyt ilkeisiin ihmisiin. Jos yhtään haistan hyväksikäyttöä lopetan yhteydenpidon.