Jotain olen tehnyt oikein, kun hädän hetkellä ystävät rientävät luokseni
Näin olen kuullut ja lukenut joidenkin sanovan.
Minä olen tehnyt kai jotain väärin, kun ystävät katoavat silloin, kun minulla menee huonosti. Olen pääni puhki miettinyt, miksi olen Tällainen joka ei herätä myötätuntoa ihmisissä. Näin on ollut ihan aina.
En ole koskaan ollut kova valittamaan, mutta jos vaikka miehelleni sanoin, että on paha mieli kun äitini kuoli viinaan, hän kätsimättömästi tiuski, että ei hän sille mitään voi.
Nyt lapseni sairastui vakavasti ja jäin ihan yksin, ainakin henkisesti. Minun nitkuni on sietämätöntä ihmisten korville. Ystäväni sanoi että soitellaan sitten kun tilanne on parempi. Onneksi kriisipuhelimessa ihminen jaksoi kuunnella minua.
Kommentit (8)
Juhlistakaa ystävät juhlia, surekaa surevien kanssa ystävät. Mutta itseäänkin pitää hoitaa muistaa.
Tämä on erityisen totta kun työpaikalla kuuluu niihin jotka saavat potkut. Loppuu kollegoiden yhteydenpito kuin seinään.
Ai tuttavien pitäisi olla kriisipuhelimesi? HUOH!
Vierailija kirjoitti:
Ai tuttavien pitäisi olla kriisipuhelimesi? HUOH!
Ap:n tapauksessa kuulostaa todella tuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tuttavien pitäisi olla kriisipuhelimesi? HUOH!
Ap:n tapauksessa kuulostaa todella tuolta.
Oletteko te juuri niitä, joille ei saa purkaa surujaan? Minun mielestäni ystävät ovat sitä varten, että myös silloin kun menee huonosti, pidetään yhteyttä ja tuetaan toista.
Samaa täällä. Musta tykätään päällipuolisin mut sitten jos olen oikeasti ollut hädässä niin ihmiset ovat mulle joko tosi ilkeitä, katkasevat välit tai valittavat.
En oo huomiokipee, olen asiallinen enkä yleensä ärsytä ihmisiä.
Olen todennut saman jutun. Silloin kun menee hyvin niin johan riittää seuraa. Mutta annas olla kun sattuu vaikkapa joku kuolemantapaus tai muuta hyvin surullista, niin kato käy. Ilmeisesti sitä toisen surua ei jakseta, pelätään että se paha mieli tarttuu.
Nykyään viihdyn tasan mun perheeni kanssa ja yksinäni.