Lue keskustelun säännöt.
Jos sairastaisit muistisairautta haluaisitko??? Jatkuu
01.10.2024 |
Että sinusta pidetään huolta ettet kuole hankeen
Itse ehkä en, kylmään kuoleminen on helppo kuolema, paljon helpompi kuin kuolla siihen että unohtaa miten hengitetään. Omaisille tietysti olis turhan kova paikka.
Haluaisitko että sinun terveytesi eteen tehtäisiin 'kaikki mahdollinen' vaikka itse et ymmärrä enää mistään mitään.
Minä en haluaisi. Olen tehnyt hoitotahdon joka kieltää esim antibioottien käytön jos olen siinä kunnossa että tarvitsen ympärivuorokautista hoitoa muistin vuoksi.
Mitä muita asioita tulee mieleen, joita ihmiset vaativat vanhemmilleen, mutta vanhus itse ei ehkä haluaisi
Kommentit (15)
Olen ihan samaa mieltä. En myöskään halua että puolisoni ryhtyy omaishoitajakseni. Jos minun elämä olisi jo pilalla muistisairauden vuoksi, niin puolison elämä ei saa mennä pilalle omaishoitajuuden takia.
Ja tiedän mistä puhun, äitini kuoli Lewyn kappale tautiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi muiden uhraavan mitään, jos olisin pahasti muistisairas.
Vierailija kirjoitti:
Ei, en halua pohtia asiaa.
Olisi hyvä sen verran haluta, että käy kirjoittamassa hoitotahdon Kantaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, en halua pohtia asiaa.
Olisi hyvä sen verran haluta, että käy kirjoittamassa hoitotahdon Kantaan
Olen jo kirjoittanut. Muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, millaista on olla muistisairas ja mitä haluaisin silloin. En osaa eläytyä asiaan.
Isältäni kyllä kysyttiin sitä asiaa, kun hänellä oli jo todettu muistisairaus, ja hän vastasi, ettei hän halua mitään elvytyksiä. Hän kuoli sitten vielä samana vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun katselin äitini elämää viimeiset 1,5 vuotta ja varsinkin ne viimeiset kuukaudet, niin todellakaan en halua, että mua väkisin pidetään hengissä. Eikä äiti itsekään halunnut sitä, mutta isä halusi. Vasta äidin kuoleman jälkeen isä näytti mulle äidin vuonna 1996 tekemän ja allekirjoittaman hoitotahdon. Oma hoitotahtoni on jo Omakannassa. Lapseni tietävät mun tahtoni, mutta koskaan ei voi tietää, osaavatko he sitten, kun asia on ajankohtainen, päästää irti.
T. Reipas ja tunnollinen lammas poikkeuksellisesti vierailijana
olen sanonut, että aion joutua johonkin onnettomuuteen tai eksyä pakkaseen kun se aika koittaa. Mutta En tiedä, miten oikeasti siinå tilanteessa koen.
Ongelma on siinä, että dementiassa on monta vaihetta joissa ymmärrys ja osaaminen vähenee ja vähenee, mutta ei se oikeastaan missään vaiheessa tarkoita, ettei ymmärrä mistään mitään. Siellå on eri kokoisia vilahduksia milloin minkäkin ymmårtämisestä - ei ehkö kovin isoja eikå kovin paljosta, mutta ei ulkopuolinen voi sanoa, ettei ne oikeuttaisi elämään. Ja sinå olet vielä ulkopuoinen, vaikka on kyse sinun elämästäsi, koska et ole siinä tilanteessa vielä. Sinå olet vielä joku muu, jolla ei ole omaa kokemusta dementoitumisesta. Voit kuvitella, miten luulet että ajattelisit ja kokisit, mutta et ole vielä se ihminen, ja ajatuksesi on siksi pelkkää kuvitelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen sanonut, että aion joutua johonkin onnettomuuteen tai eksyä pakkaseen kun se aika koittaa. Mutta En tiedä, miten oikeasti siinå tilanteessa koen.
Ongelma on siinä, että dementiassa on monta vaihetta joissa ymmärrys ja osaaminen vähenee ja vähenee, mutta ei se oikeastaan missään vaiheessa tarkoita, ettei ymmärrä mistään mitään. Siellå on eri kokoisia vilahduksia milloin minkäkin ymmårtämisestä - ei ehkö kovin isoja eikå kovin paljosta, mutta ei ulkopuolinen voi sanoa, ettei ne oikeuttaisi elämään. Ja sinå olet vielä ulkopuoinen, vaikka on kyse sinun elämästäsi, koska et ole siinä tilanteessa vielä. Sinå olet vielä joku muu, jolla ei ole omaa kokemusta dementoitumisesta. Voit kuvitella, miten luulet että ajattelisit ja kokisit, mutta et ole vielä se ihminen, ja ajatuksesi on siksi pelkkää kuvitelmaa.
Kun mun 96v äiti tammikuussa ensimmäisen kerran toimitettiin kuivumisen takia päivystykseen ja sieltä nesteytyksen jälkeen kriisipaikalle hoivakotiin ja sieltä taas uudestaan nesteytykseen päivystykseen, niin mennessäni hakemaan äidin päivystyksestä kotiin ( koska isä ei halunnut äitiä takaisin hoivakotiin, kun siellä ei "hoideta "), mun äidin katse oli jotain sydäntä särkevää. Äiti hiljaisella äänellä kysyi, tulinko ihan oikeasti hakemaan hänet kotiin. Taisi olla viimeinen kerta, kun äiti tunnisti mut äänestäni omaksi tyttärekseen. Äiti joutui niille nesteytysreissuille ja eri sairaaloihin 3 kk aikana 4 kertaa. Lopulta joku lääkäri teki saattohoitopäätöksen ja äiti sai elämänsä viimeiset 3 viikkoa olla kotona ja kuolla rauhallisesti omassa kodissaan omaan sänkyynsä.
Äitini oli koko elämänsä hyvin - en keksi nyt kuvaavaa adjektiivia - ihminen, joka ei pitänyt tuntemattomista ihmisistä. Voin hyvin kuvitella, miten kamalaa äidille oli koko ajan vaihtuvat ihmiset ja paikat. Kotona ehti olla vain muutaman päivän, kun taas kärrättiin ambulanssilla päivystykseen.
T. RTL
Jos oireita alkaa ilmaantua pitäisi tehdä jotain, jos muistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tuota 96 vuotiaan nesteytystä...
Jotenkin tuntuu että onko tuon tyyppisessä hoidossa mitään järkeä, kenenkään kannalta.
Uskon että juomisen väheneminen/loppuminen kertoo siitä että keho valmistautuu kuolemaan. Miksi ei anneta luonnon hoitaa asiaa omalla tavallaan.
Täysin eri asia on hoitaa ihmistä, jonka elämä hoidon avulla jatkuu vielä 'elämiskelpoisena'
Eikö kukaan halua pohtia