Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen menettänyt mielenkiinnon ulkonäköni hoitamiseen? :(
19.04.2011 |
Olen 36-vuotias ja äitiyslomalla. Isompiakin lapsia on.
Koskaan aikaisemmin ei ole tullut oloa, että on aivan sama miltä näyttää. En jaksa meikata, vaikka se vähän kaunistaisikin. Tukan nyt jotenkuten huolehdin, mutta jos se on huonosti, voin silti mennä kauppaan.
Suurin ongelmakohta ovat vaatteet. Kotona on kiva olla verkkareissa, ulkona tuulipuvussa. Ruokakauppaankin tuulipuku on mieluisin valinta.
Ihmisten ilmoille pitäisi laittaa päälle jotain siistimpää, mutta se ei nappaa. Ostin korkkaritkin vähän aikaa sitten siistimmiksi kengiksi, mutta en tykkää käyttää niitä. Vaelluskengät ovat kivemmat.
Housutilanteeni on huono. Minulle mahtuu vain kahdet farkut (raskaudesta on jäänyt 3 kg). Näytän niissä ihan pelleltä, mutta uusiakaan en jaksa ostaa. Tunnen olevani läskimooses.
Kun kiertelen kaupoissa, vaatteiden paljous ahdistaa ja tunnen itseni rumaksi kauhtuneissa farkuissani ja ruman ruskeassa takissani. Mutta en henno ostaa uusia, ja missä niitä edes käyttäisin, kun 90% arjesta kuluu kotona ja leikkipuistossa?
Mikä minua, entistä kaunotarta ja vaatefriikkiä vaivaa?
Kommentit (9)
jos todellakin kaunotar olet niin eipä se muuksi muutu vaikka tuulipukua käytät tai et meikkaa. Tosin monilla voi olla häiriintynyt kuva itsestään...
Enpä minäkään jaksa laittaa hiuksia tai meikata ellei ole pakko ja raskaudestakin on jäänyt kiloja mutta en jaksa huolehtia. Miksi minä käyttäisin aikaani nyt sellaiseen turhuuteen? Tosin en usko olevani mitenkäänpäin mitattuna ruma näinkään mutta parantaahan aina voisi. Sen aika on sitten taas joskus kun lapset eivät ole työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vähän hankala tälläsen läskikasan mitää kaunista vaatetta löytääkkään! :(
kirjoitin tuonne toisen, jossa valitan kun en jaksa näyttää nätiltä. :)
Itse koen, että se on vaan väsymystä. Esikoisen kohdalla kävi samoin siinä huonosti nukkumisen ajassa. Kun sain enemmän unta, jaksoin laittautuakin. Ehkä sulla on sama?
toisen ketjun ap
Mä kanssa olen aina ollut tosi huoliteltu ja miettinyt pukeutumista ja ulkonäköä paljon. Nyt mulla myös pieni vauva (toinen) ja ei jaksa samalla tavalla kiinnostaa. Juttu on kyllä niinkin, kuten sanoit, ettei sinne puistoon oikein näe järkä pistää jotain upeaa päälle, kun ei siellä ole kuin lapsia, joita ei vähempää voisi toisten vaatetu kiinnostaa ja sitten muita mammoja, joiden mielipide taas ei voisi mua sen vähempää kiinnostaa. Toista se olisi, jos siellä olisi hienot isät hiekkiksen reunalla ;) No se oli vitsi, mutta kuitenkin. Aikuisten maailmassa pieni flirtti ja ulkonäkökoodien perusteella ihmisten arviointi kuuluu asiaan, mutta kotiäidin arjessa vaan ei ole niin.
Mulla housutilanne ihan sama. Takkitilanne kanssa. Mä en ole ostanut korkkareita, mutta ihan turha olisikaan, koska missä niitä edes käyttäisin? Jos tulee juhlat niin pistän sitten vanhat jalkaan.
Ymmärrän sua, sisko.
Ei kiinnosta laittautua. En ollut huomannutkaan sitä, mutta tämä ketju sai minut tajuamaan tilanteen. Onkohan mulla nyt siis uusi ongelma pohdittavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiysloman aikana on ollut muutama tilanne, joíssa on pitänyt vähän tälläytyä.
Sitten kun olen saanut miehiltä ihailevia katseita, niin on tullut sellainen fiilis että mitä tuokin nyt tuossa tuijottaa, evvk.
Aikaisemmin olisin tietenkin ilahtunut, mutta nyt en...
ap
Tulee mukavuudenhaluisemmaksi, ja ryhtyy näkemään vaivaa vain niiden asioiden eteen, joilla on itselle oikeasti merkitystä.
Ja ne asiat, jotka ei sitten oikeasti ollutkaan itselle niin tärkeitä, tai joita teki "vääristä syistä", menettävät merkitystään.
Ehkä näin?
Itsestänikin on tullut mukavuudenhaluisempi. Olen esim. lihonut 5 kg, ja joskus se olis ollut mulle kauhistus, apua, en ois enää näyttänyt niin hoikalta ja timmiltä! Nyt mua ei jaksa kiinnostaa, kun terveys ei ole uhattuna ja pukeutumalla oikein saa noikin kilot piiloon, niin en jaksa alkaa vahtimaan jokaista suupalaani.
Tukkaakaan en enää värjää, tosin se johtuu paitsi laiskuudesta, myös kemikaalienpelosta. Mulla on nyt sit kiva maantienharmaa tukka puoliksi, värjäysraja (ei onneksi kovin räikeä) menee puolivälissä päätä, heh).
Meikkaan kyllä vielä, mutta vain jos täytyy lähteä jonnekin kauemmas kuin lähikauppaan. Ennen meikkasin, vaikka olisin ollut vaan kotona.
Niin ja tukkaa kähersin aikoinaan tunninkin joka aamu, nykyään kähertelen sitä vain juhliin. Puhtaana sentäs yritän jaksaa pitää :D
Ennen mullekin miesten huomio oli kauhean tärkeää, ja se, että olinko miesten mielestä nätti. Nykyään ei juuri kiinnosta, niin että jaksaisin yli mukavuusrajojeni panostaa ulkonäkööni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen tosin ollut jo pari vuotta töissä lasten jälkeen, mutta ulkonäkö ei jaksa kiinnostaa:(
Työssäni minun ei tarvitse olla mitenkään erityisen tälläytynyt.
Ostan välillä jotain kivempia vaatteita, varsinkin kenkiä, mutta kaappiin ne jäävät, hajuvesiä ja meikkejä on mutta en vaan jaksa käyttää
Tuntuu että kaikki katsoisivat, että mitä tuo nyt oikein yrittää, jos alkaisin muuttamaan tyyliäni,
pelkään myös sitä huomiota.
Tyttö 10v kysyy joskus, että miks sulla on niin rumia vatteita, miksei sulla ole korkokenkiä ja mikset sä meikkaa :((
Kun ei vaan jaksa ja kuitenkin haluaisi...
energiasi nyt vaan ei riitä kaikkeen, ei kai siinä sen kummempaa tarvitse olla.