Lue keskustelun säännöt.
Lapset pitävät mut hengissä
30.09.2024 |
Ilman heitä olisin tehnyt jo it,sarin. Ainoa syy elää, on seurata jo täysikäisten nuorten aikuisten elämää. En halua aiheuttaa heille surua.
Kommentit (44)
Hyvä niin. Ajattele tulevaisuutta ja mitä kaikkea kivaa on edessä, Nytkin on tulossa monia juhlapyhiä ja ihania syysiltoja. Kerää itsellesi vaahteranlehdistä kimppu. Ne on kauniita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat eivät ymmärrä mitä menettävät. Tämä on hyvä esimerkki miten lasten hankkiminen on tärkeää ja pitää mielen kasassa.
Minä en koskaan koe olevani epäonnistunut pelkästään jo siksi, että minulla on lapsi.
Minä taas koen olevani täysin epäonnistunut juuri sen vuoksi että minulla on lapsi.
Kammottavaa. Mene hoitoon. Lapset aistivat fiiliksesi, ei ne tyhmii oo.
Lasten tehtävä ei ole kannatella vanhempaansa ja olla tälle syy elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täysi-ikäinen jo kuolemasi ja surun hyvin kestää. Ainakin jos on jo yli 25-vuotias. Joskus on ihan hyvä ajatella omaa parastaan.
Sinähän sen tiedät.
Hyvä kun tajuat mikä ihana voimavara ja elämän sisältö ne lapset ovat. Itselläni omat lapset ovat kaikkein tärkeintä ja todellinen syy numero yksi nauttia elämästä, mitä pahaa siinä muka on ja tämähän ei todellakaan tarkoita mitään ripustautumista heihin. Voimia sinulle ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten tehtävä ei ole kannatella vanhempaansa ja olla tälle syy elää.
Juuri niin!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täysi-ikäinen jo kuolemasi ja surun hyvin kestää. Ainakin jos on jo yli 25-vuotias. Joskus on ihan hyvä ajatella omaa parastaan.
Eivät ne lapset jää suremaan. Niillä on niin paljon omia menoja ettivät mitenkään voi jäädä mokomaa pohtimaan. Hyvä jos ehtivät hautajaisiisi kukat tuomaan, nekin ehkä lähettävät Interflooralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa taas sellaisia korppikotkavastauksia, että pyrstösulista pitäisi jonkun teitä pyöritellä. Hyi helvetti teidän kanssa. Odotetaan oikein vesi kielellä, että joku masentunut kirjoittaa, ja sitten lyödään löylyä lissää eihän se tunnu missään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat eivät ymmärrä mitä menettävät. Tämä on hyvä esimerkki miten lasten hankkiminen on tärkeää ja pitää mielen kasassa.
Minä en koskaan koe olevani epäonnistunut pelkästään jo siksi, että minulla on lapsi.
En halua kuolla enkä koe olevani epäonnistunut vaikka minulla ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täysi-ikäinen jo kuolemasi ja surun hyvin kestää. Ainakin jos on jo yli 25-vuotias. Joskus on ihan hyvä ajatella omaa parastaan.
Eivät ne lapset jää suremaan. Niillä on niin paljon omia menoja ettivät mitenkään voi jäädä mokomaa pohtimaan. Hyvä jos ehtivät hautajaisiisi kukat tuomaan, nekin ehkä lähettävät Interflooralla.
Toivottavasti sinulla ei ole yhtään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täysi-ikäinen jo kuolemasi ja surun hyvin kestää. Ainakin jos on jo yli 25-vuotias. Joskus on ihan hyvä ajatella omaa parastaan.
Eivät ne lapset jää suremaan. Niillä on niin paljon omia menoja ettivät mitenkään voi jäädä mokomaa pohtimaan. Hyvä jos ehtivät hautajaisiisi kukat tuomaan, nekin ehkä lähettävät Interflooralla.
Sellaiset lapset sinulla. Miksi et ole jo kuollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun tajuat mikä ihana voimavara ja elämän sisältö ne lapset ovat. Itselläni omat lapset ovat kaikkein tärkeintä ja todellinen syy numero yksi nauttia elämästä, mitä pahaa siinä muka on ja tämähän ei todellakaan tarkoita mitään ripustautumista heihin. Voimia sinulle ap
Lapset eivät ole olemassa vanhempiaan varten.
Oletko ap sanonut lapsillesi että ilman heitä et jaksaisi elää? Mieti millaisen vastuun pakotat heidät kantamaan.
Samanlaiset ajatukset, lapseni ja kissani ovat ainoa syy elää ja herätä aamuisin. Raha-asiat kuralla, parisuhde huono, ei todellisia ystäviä. Pienipalkkainen työ jolla juuri ja juuri vuokran maksaa. Mitään ei ole varaa harrastaa, ei matkustaa, ei voi haaveilla enää mistään.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas koen olevani täysin epäonnistunut juuri sen vuoksi että minulla on lapsi.
Lapseton vela valehtelee täällä kun ottaa päähän toisten onnellisuus. Hahaha...
Mulla on elossa yksi, nyt jo aikuinen lapsi, mulle tosi rakas! Veljensä lähti täältä oman käden kautta muutama vuosi sitten.
Mulle on sattunut paljon pahaa (oon kaksisuuntainen, ja mut r**skattiin pienenä monta kertaa).
Elämä on usein täyttä taistelua, mutta rakkaus lapseeni pitää mut täällä.
Tsemppiä, ap!
Vierailija kirjoitti:
Lasten tehtävä ei ole kannatella vanhempaansa ja olla tälle syy elää.
Hyvä, että on joku syy elää. Itselläni 8-vuotias lapsi ja on todellakin ainoa syy elää. Kärsin vakavista "kaihukohtauksista" ja vakavsta ahdistuneisuushäiriöstä jota pystyn kyllä piilottelemaan, mutta iltaisin kaikki räjähtää käsiin. Lapsi toki aiheuttaa myös harmaita hiuksia, mutten tahdo lapseni menettävän minua näin pienenä.
Kyllä täysi-ikäinen jo kuolemasi ja surun hyvin kestää. Ainakin jos on jo yli 25-vuotias. Joskus on ihan hyvä ajatella omaa parastaan.