miksi vihaan äitiäni?

Olen 18 vuotias, täyttämässä vuoden lopussa 19, asun vielä vanhempieni luona.

Äitini ei käy tällä hetkellä töissä, sairastui burn outtiin noin 2,5 vuotta sitten, eikä ole löytänyt uutta työpaikkaa. Itse olen vielä lukiossa (käyn 4 luokkaa) ja käyn myös töissä lukion ohella. Kun äitini sairastui, en tuntenut minkään laista empatiaa häntä kohtaan, vaan ärsytystä. 

Tilanne on vaikea, koska äitini on koko ajan kotona. Jos minulla on vaikka lyhyitä päiviä töissä tai koulussa ja tulen kotiin, äitini on aina siellä. En tule hänen kanssaan toimeen ollenkaan. Suoraan sanottuna vihaan häntä. Hän ei oikein tee kotona mitään, kaikki kotihommat kaatuvat yleensä minun niskaani, koska tosiaan isäni käy kokopäiväisesti töissä.

Äitini ei ole sinäänsä tehnyt mitään väärää, tai mitään sellaista minkä takia olisin alkanut vihata häntä. Minulla on ollut suht normaali lapsuus, mutta viime vuodet olen vihannut häntä. Jo lapsena olin selvästi enemmän isän tyttö ja vietimme paljon aikaa isäni ja pikkusiskoni kanssa kolmestaan, esim kävimme markkinoilla ja leikkipuistoissa. En ole juurikaan koko elämäni aikana viettänyt aikaa äitini kanssa kahdestaan. 

Minusta tuntuu välillä pahalta kun kavereillani on niin lämpimät suhteet heidän äiteihin ja he ovat kuin parhaita kavereita. Minäkin toivoisin sitä, en vaan oman äitini kanssa. 

Onko muilla samanlaisia tilanteita? 

- hukassa oleva nuori