Te joilla on ollut masennuksessa itsetuhoisia ajatuksia, olisi kysymys:

että haluaa olla kuollut. Tuo jälkimmäinen varmaankin liittyy sellaiseen ahdistuneisuushäiriön muotoon, jossa ihminen kokee voimakasta hallinnan menetyksen pelkoa.

Masentuneena sitä tyypillisesti miettii, miten tappaisi itsensä ja miten turhaa ja raskasta kaikki on. Sitä miettii, että kunpa kaikki olisi silmänräpäyksessä ohi eikä tarvitsisi enää elää tätä elämää. Miten ihanaa olisi vain kuolla.



En vielä parantuneenakaan ole sitä mieltä, että elämä on pelkästään ihanaa. Mutta kestän sitä jo ja nautinkin elämästä ajoittain, etenkin silloin kun ei ole stressiä. Enkä halua kuolla! Kuuntelen kuitenkin aina kauhulla niitä, jotka uskovat jälleensyntymiseen. En missään nimessä haluaisi syntyä tänne enää uudestaan.

vaan pikemmin pakko-oireinen.



ap

usein haluan kuolla vieläkin. En ole koskaan pelännyt, että tekisin itselleni jotain, päin vastoin, oma munattomuuteni on vituttanut.

Kyllä se on enemmän ollut halua päästä pois tästä maanpäällisestä helvetistä.



Ehkä on kyse jostain muusta, mikäli pelkää "vahingossa" ottavansa itsensä hengiltä.

Olen kärsinyt masennuksesta tai jostain sen sorttisesti koko aikuisuuteni. Ajattelen usein, että haluaisin kuolla, ja silti pelkään, että joskus myös tapan itseni.



Kuvittelisin, että itsemurhaan ei päädytä ihan täysipäisenä. Ajatuksia voi olla ja jopa suunnitelmia, mutta mahtaakohan siinä vaiheessa, kun nielee pillereitä tai tasapainoilee parvekkeenkaiteella, olla tekemässä tietoista valintaa. Luulisin että elämä loppuu kun elämäntuska voittaa kuolemanpelon. Kun mieli on niin musta, ettei näe enää muuta keinoa kuin kuolla pois, on melko turha tulla tarjoamaan diagnooseja tai syytellä luuseriksi.

Olen kärsinyt masennuksesta tai jostain sen sorttisesti koko aikuisuuteni. Ajattelen usein, että haluaisin kuolla, ja silti pelkään, että joskus myös tapan itseni.

Kuvittelisin, että itsemurhaan ei päädytä ihan täysipäisenä. Ajatuksia voi olla ja jopa suunnitelmia, mutta mahtaakohan siinä vaiheessa, kun nielee pillereitä tai tasapainoilee parvekkeenkaiteella, olla tekemässä tietoista valintaa. Luulisin että elämä loppuu kun elämäntuska voittaa kuolemanpelon. Kun mieli on niin musta, ettei näe enää muuta keinoa kuin kuolla pois, on melko turha tulla tarjoamaan diagnooseja tai syytellä luuseriksi.

sekään ei auta, jos joku sanoisi, että vuoden päästä asiat ovat varmasti paremmin, koska se kuulostaa siinä tilassa yhtä todennäköiseltä kuin jos sanoisi, että vuoden päästä olet varmasti muuttunut kolibriksi.

en oikeastaan halunnut kuolla, en vaan kerta kaikkiaan kestänyt elämääni ja halusin pahan olon pois. nukkuessa ei ollut paha olla, joten ajattelin että kuolleenakaan ei olisi paha olo.



t. kaksi kertaa itsemurhaa yrittänyt.