Muistatteko kummilastanne muulloin kuin syntymäpäivinä ja jouluina?

ystävänpäivänä laitan lisäksi kortin. Osallistun siis synttäreille ja joululahjan vien myös. Mut tämäkin muistaminen tarkoittaa kuitenkin kuutta visiittiä vuosittain toiseen maakuntaan (kummilapsia kolme) ja varsinkin autottomana siinä oli melkoinen organisointi. Minun mielestäni se on ihan riittävästi - sama matka kummilapsen perheellä on tulla meille kuin minun heille. Enemmän sit soitellaan ystävien kanssa ja samalla tulee ne kummilapsenkin kuulumiset kyseltyä.

Mullakin niin monta kummilasta, etten voi solkenaan olla yhteyksissä. Toiveena olis, että mut pyydettäis lapsen synttäreille ja itse kutsun aina joulun alla, näin näkisin kaikkia ainakin kahdesti vuodessa. Jostain syystä kutsuja ei kuitenkaan synttäreille tule kuin parilta ja vanhemmat on niin kiireisiä joulunkin alla, ettei kukaan yleensä tule. Joten en ole nähnyt joitain kummilapsiani moneen vuoteen.

kyllä muistan, yritän käydä katsomassa kummityttöä jokatoinen viikko (asumme lähekkäin) ja vähintään kerran kuussa vien jotain tuliaista (lelua,vaatetta..)



Eilen kävin viimeksi kummityttöä katsomassa ja vein tuliaisiksi vaatetta. Tarkoitus olisi kaikkina kivoina pyhinä (esim. pääsiäinen, vappu) viedä ensimmäinen suklaapupu, heliumpalloa tms.

Tietysti tyttö tulee välillä myös luoksdemme hoitoon, lapsi toisin on vasta parikuinen, joten ei mitn pitkiä aikoja ole, mutta kuitenkin. Tarkoituksena itselläni on jatkaa tätä että, muistan kummilastani niin usein kuin mahdollista, vaikka sitten vain viemällä puistoon tms. :)

Lähettelen kortteja ystävänpäivänä, ulkomaanmatkoilta, laitan pienen paketin aina syksyllä kun koulu alkaa ja saatan lähettää muulloinkin, jos sattuu tulemaan joku superkiva kirjekuoreen mahtuva juttu vastaan.

Jouluna kysyn aina lahjatoiveen, että tulee varmasti mieluinen ja syntymäpäivillä olen pyrkinyt joka vuosi käymään ja viemään tietenkin myös lahjan.

Tilaan hänelle myös Koululaislehteä.



Näemme välimatkan vuoksi harvakseltaan ja kummilapsi on vain kerran ollut meillä yötä vaikka on jo 12v. Tiedän, että siihen voisin panostaa enemmän, hän tulisi meille kyllä mielellään (luulen ainakin :).

Mä en odota lasteni kummeilta ihmeitä. Olisin kovin tyytyväinen jos tosiaan edes kortin joskus laittaisi.

Tulisi tunne, että muistavat olevansa kummi.

Itse kysyn aina kummilasten äideiltä kuulumisia kun soitellaan, vaikka en muuten juurikaan näe heitä.

ap

Valitettavasti kuitenkin näemme turhan harvoin.



Yhden kummilapsemme sisarus on allerginen koirille ja meillä koira, joten emme näe kuin juhlissa kotien ulkopuolella. Ennen allergian toteamista näimme joskus harvakseltaan ja kummilapsemme oli meillä yökylässäkin.



Toisen kummilapsemme kohdalla lapsi ei uskalla käydä yökylissä (kyseessä 4-luokkalainen) kun joskus kyselin. Perheenä ei paljoakaan nähdä, kun heillä isä ei viihdy kauaa kylässä ja me emme voi oikein tupata sinne.



Kolmannen kohdalla vanhemmat ovat mukavia ja homma toimii. Jotenkin olen ollut kai hitusen arka erikseen ottamaan lasta vain meille, kun ollut sen verran nuori. Nyt pitäisi tsempata ja pyydellä vaikka kesällä meille päiväksi, jotta saa oltua ihan lapsenkin kanssa. Lapsikin on mukava 4v.



Jokaisen kummilapsen vanhempien kohdalla on niin että meidän lapsemme on vuorostaan heidän kummilapsiaan. Ja jokaisessa tapauksessa meidän lapset ovat vuotta vanhempia. Ja kun nämä kummit eivät ole hirveästi ehdotelleet mitään kummilasten kanssa puuhailua ja tekemistä, niin jotensakin on itsekin tuntenut ettei itsekään tarvitse mitään sen kummempaa yrittää. Mutta minua se vähän vaivaa, mielelläni ottaisin kummilapsia meille yökylään tai mukaan laskettelemaan tai Heurekaan tms. pikkukivaan.



Muut kummilapset ovat jo sitten isoja. Yhden kohdalla yhteydenpito jäi osittain vanhempien avioeroon ja uuden puolison pahaan koira-allergiaan.