Miksi lapsenlapset ovat tärkeämpiä kuin lapset?

ole kokemusta siitä etteikö omat asiani enää kiinnostaisi. Meillä isovanhemmat ovat erittäin suuri osa lasteni elämää, ja tietysti välillä tuntuu että he tulevat kyläänkin vain lastenlasten takia. Lastenlapsille ostellaan kaikenlaista, jaksetaan viettää aikaa, järjestää kaikkea kivaa, muistaa korteilla ja lahjoilla tai edes puheluilla, antaa aikaa ja kaikkea pientä "arjen luksusta" lasten mittakaavasssa. Joka on ihanaa ja korvaamatonta!!



Luulen, että heidän suhtautumisensa on erilaista siksi että tavallaan lastenlasten kanssa saa nauttia vaan niistä positiivisista puolista, ainakin enimmäkseen. Ei tarvitse käydä läpi uhmakohtauksia tai ainakaan olla vastuussa niiden ratkaisemisesta, saa viettää aikaa lapsen kanssa muttei niin paljon että oma elämä kärsii, lapsen kanssa jaksaa olla ihan eri tavalla kun se ei ole oma ja niinä hetkinä kun ollaan yhdessä jaksetaan laittaa kaikki peliin. Lapsen kanssa oleminen ei ole sitä tavallista arkea, vaan ainoastaan niitä erityisiä hetkiä. Jos tulee vaikeaa, päävastuussa on joku toinen, eli lapsen vanhemmat. Lapset suhtautuvat tietysti myös eri tavalla isovanhempiinsa, jotka eivät ole niitä tylsiä arkisia vanhempia vaan jotain ekstraa ja kivaa.

Rumasti sanottuna lapsenlapset voi ottaa hoitoon silloin kun huvittaa, ja palauttaa kun ei huvita.



Näin mä ainakin tän ymmärtäisin, eli saa syödä vaan ne rusinat pullasta, puolin ja toisin :)

Minä haluan olla lapsenlapselleni läsnä. Jotta hänen äidillään ja isällään on hengähdystaukoja, jotta isä saa nauttia äidistä ja äiti isästä. Jotta lapsenlapsillemme ja meille syntyy lämpimät, läheiset ja mutkattomat välit. Ja jotta lapsilla on turvallinen, rakastava läheisverkko.



Ja toisaalta: lapseni elivät omaa aikuista elämäänsä ennen lasten syntymää - ei siinä kovin paljon omia vanhempia kaivattu. Vaikka ehdottelimmekin usein, että mentäisiinkö sinne, voitaisiinko sitä tai tätä. Eips - ei kiinnostanut.



Kummasti vain vanhemmat alkoivat olla poppista lasten synnyttyä -nyt olemme tervetulleita vaikka päivittäin.



Ja mehän tulemme, niin usein kuin vain kykenemme.

Meidän lapset täällä taas itkee ikävästä kun ei mummoa näy koskaan.Saatika vastaa puhelimeen. Saattaa olla useita kuukausia tapaamisten välissä.Ja matkaa ei ole kuin alle 30min. Ja ei en itse lähde enää lasten kanssa sinne koska ei tietoa onko kotona vai ei.Niin ja kyseessä ei ole mikään vanhus. Nyt taitaa olla parempi laittaa välit kokonaan poikki jotta lapset unohtais mummonsa.(en jaksa enää keksiä syitä) Toivon mukaan unohtaa ajan kanssa.



Eli nauttikaa siitä kun vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsenlapsistaan!!! Älkääkä mäkättäkö.

Olen n.30.v mies ja en voi kyllä sanoa että omia vanhempiani kiinnostaisi. Siis koska välit ovat päässeet jo niin huonoksi EX-vaimoni ja minun välillä(tuleva-EX siis) ja sitä myötä on myös selvää että ei ne lapsenlapsetkaan juurikaan nappaa isovanhempia ENÄÄN(tai nappaa ne tietenkin MUTTA MITKÄ OVAT ISÄN(eli minun) MAHDOLLISUUDET TÄSSÄ????). Koska sovittiin vanhempieni kansa että parempi sen EXÄN ite on antaa rauhassa touhuta niitten kanssa, niin ei tule meillekkään mitään mielipahaa kun emme niitä muutenkaan tulisi näkemään (kork.1-2pvä/kk. Parempi ratkaisu sitten nykyaikana tuntuu olevan että nainen kasvattaa sen/ne lapset yksin kun miehillä siihen ei loppupeleissä OLE YHTÄÄN MITÄÄN sanomista(päätös valtaa OMIIN LAPSIIN EI OLE).Turha sitä on ehdoin tahdoin pahoittaa(omaa+vanhempieni mieltä) kun äidit saavat täysin mielivaltaisesti sanella,että kuka näkee ja koska lapsia.+todella usein bio isä viellä syrjäytetään jollain 10v nuoremmalla gigolo/wannabe isäpuolella-->kiitos nyt nämä tasa-arvon:haloset,hyssälät,urpilaiset.kiviniemet ym.ym.. LISÄTKÄÄ IHMEESSÄ JOS UNOHTUS JOTAIN HENKILÖÄ KIITTÄÄ VIELLÄ:DDDD

--TÄTÄ OLEN KUULES KANSSA MIETTINY,KANNATTAA MUITTENKI EES KELAILLA ET NÄINKIN VOI KÄYDÄ-- T:ei kyllä tässä tunne ittees isäks vaan luottokortiks s##ttana

No todellakin meidän perheessä vanhemmat yhdessä päättävät kuka näkee ja koska lapsia, ja tällä viittaan nimenomaan isovanhempiin. Kunnioitan isovanhempia ja kannustan isovanhempia luomaan lämpimät ja läheiset välit lapsiini, mutta en laske heitä ydinperheeseeni kuuluviksi, joten jos meillä tullaan kylailemään niin kyllä siitä sovitaan joko mieheni tai minun kanssa etukäteen. En myöskään ota vastaan neuvoja anopilta, enkä äidiltäni, kuinka kasvattaa lapseni. Jos tarvitsen apua, kysyn mielummin neuvolasta, perhelääkäriltä tai ystäviltäni, joilla on samanikäisiä muksuja. Emme käytä isovanhempia lastenvahtina, vaan jos haluamme mennä ulos mieheni kanssa palkkaamme lastenhoitajan. Kun isovanhemmat tulevat kylään, he saavat leikkiä, touhuta, lasten kanssa, eivätkä joudu vaipanvaihtopuuhiin tai siivouspuhiin. En koe että lapseni olisivat isälleni tai äidilleni sen tärkeämpiä kuin, minä olin heille kun olin pikkutyttö.