Kun mietit että pitäisi käydä jonkun ihmisen luona... Ja sitten onkin myöhäistä.
Muutin samalle paikkakunnalle kuin mummoni sisko. Olen varmastikin nähnyt hänet lapsena, mutta en muista häntä. Kun hän oli kuullut minun muuttaneen, oli kovasti toivonut että tulisin käymään!
Minuakin kiinnosti alusta saakka hänet tavata, koska hän tottakai osaisi kertoa paljon asioita menneistä ajoista, jo menehtyneestä mummostani ym. Kuitenkin, koska paikkakunnalla jylläsi korona, ajattelin että menen käymään vasta kesällä. Että voitaisiin olla ulkona, etten vain vie mitään tautia mennessäni. Kesä tuli ja usein mietin että pitäisi mennä. Tuntui vaan niin tosi oudolta vaan yhtäkkiä mennä kylään maalaistyyliin, soittamaan vaan ovikelloa. Se jäi, ja jäi. Viimeksi viime viikonloppuna ajattelin että täytyy käydä hänen luonaan, ennen kuin on liian myöhäistä.
No en tiennyt että hän oli silloin jo sairaalassa. Ja nyt on liian myöhäistä.
Kommentit (2)
Turha tuollaista vatvoa. Et pitänyt sitä silloin tärkeänä ja sen vuoksi et käynyt.
Saman kokenut, tosin tutun ihmisen kanssa. Kolahtaa.