Mtä voin tehdä, poika kävi hoitolapseen käsiksi?

Mitä sen hoitolapsen vanhemmat sanoi? Meillä mies ei enää ikimaailmassa veisi lasta tuollaiseen paikkaan hoitoon. Enkä muuten minäkään, jos tulipalokin on saatu aikaan...



Mutta siis minkä suhteen sun pitäisi tehdä jotain?

ja lapsen vanhemmat varmastikin haluavat keskustella tuosta..

Jos ei muuten, niin istut vieressä koko ajan. Et sä voi mitenkään puolustella, että lapsi vahingoitti toista lasta mustelmille asti ja pahinta, kyse on sun omasta lapsesta. Sanotaan, mitä sanotaan, niin kyllä mua vielä enemmän riepoisi tapahtunut, jos kyse olisi hoitajan omasta lapsesta. Tulisi vaan mieleen, että oma mussukka saa tehdä mitä haluaa ja kiusata mun lasta. Tiedän, ettei asia ole noin, mutta silti suurin osa kiukusta syntyisi siitä juuri, että "hoitajan oma häiriintynyt kakara vahingoitti mun lasta". Näin se vaan menee.

Ootko miettinyt, onko sulla edellytyksiä toimia pph:na, jos tilanne on tuo? Lapsellas ei ole kaikki kunnossa, ei tuo enää ole normaalia mustasukkaisuutta. Mitä vanhemmat sanoivat? Entä esimiehesi?

Vaikka asia on vakava, niin ei tässä ole maailma kaatunut. Hyvä että mietit asiaa, mutta älä yöuniasi menetä. Toki ko. lapsen vanhemmat voivat ensin olla vihaisiakin, mutta lapset - ihan kaikki hellanteltutkin - voivat olla arvaamattomia. Ihan kaikkia juttuja eivät aikuisetkaan pysty/ehdi estämään. Tietenkin pyrit - ja olet varmasti ollutkin - ihan lasten lähellä. Älä syyllistä itseäsi liikaa. Kolmevuotias on vielä pieni ja monella on temperamenttia, ja voimia, tosi paljon. Koeta jaksaa loputtomalta tuntuvaa ohjausta.

tulisi kuvaamillasi mustelmilla hoidosta, tekisin rikosilmoituksen ja pitäisin huolen, että sinulla olisi edessä ammatinvaihto.

enään mitään voi tehdä. Mulla on kamala olo siitä etten nähnyt omassa lapsessani myrskyn merkkejä, kävi kertomassa miten hoitolapsi oli puristanut poskea, sanoin vaan, höpö höpö, kun minusta tilanne näytti varsin mukavalta ja rauhalliselta. Tämä pieni hoitolapsi on kova puremaan muita, jokin vaihe menossa. Jälkeen huomasin, että 3v. kasvoissa iso naarmu kynsistä, 3v. otti nähtävästi omankäden oikeuden :( kun en tajunnut ottaa häntä heti tosissani ja ehkäpä tulipalosta puhuminen laukaisi jonkin syyllisyyden tai ahdistuksen.



Hoitolapsen isä oli vaisu, kun haki lasta. Kerroin tapahtuneen ja olin pahoillani. Lapsi oli iloinen haettaessa, mutta korvissa tummat mustelmat ja kynnen jälkiä. Molemmissa!



Olin itsenäisyyspäivän aikoihin jouluostoksilla, kun mieheni oli kolmen poikamme kanssa kotona. 3v. oli omatoimisesti anastanut tikut ja sytyttänyt piilossa palon :( Esimieheni ymmärtää minua, sillä heidän talonsa paloi myös joitakin vuosia sitten. Niin voi käydä kenelle tahansa.

myöskään veisi lastani sellaiseen paikkaan hoitoon. onkohan ihan fiksua että oma 3v on siinä mukana? oletko kuvitellut mitä kaikkea voisi saada aikaan?! lopeta touhu ennen kuin sattuu vakavampaa, kenties uusi tulipalo!!

meilläkin loppuisi hoitosuhde siihen paikkaan.

Tulitikkuleikkien suhteen tuo voi valitettavasti tapahtua kenelle tahansa. Nämä "ei meidän lapsi ikinä" -jutut eivät ole realistisia. Ei ikävät tapahtumat läheskään aina huonoja kotioloja tarkoita. Valitettavasti joidenkin mielestä kyseessä on vaan aina jonkun muun lapsi, kun "meillä on asiat niin hyvin". Sama pätee siihen, että heitellään rikosilmoituskorttia herkästi esille. :(



Toki eka voi tulla viha ja jopa raivo, mutta hei, tossakin oli ilmeisesti eka tämä hoitolapsi itse käynyt käsiksi. Täydellisessä maailmassa hei kukaan lapsi (tai aikuinen) ei koskaan käy toiseen käsiksi.



Minä olisin ainakin tyytyväinen, jos lapseni hoitaja ottaisi tällaisen vakavasti ja kertoisi siitä rehellisesti. Toki sitten on eri asia, jos tilanne ei rauhoittuisi.



Tsempit, ei tässä nyt kuitenkaan ole oikeasti käynyt järkyttävää katastrofia, vaikka asia vakava onkin. Minusta huolestuttavampaa on piiloon jäävät ja kertomatta jätetyt asiat! Arvostan rehellisyyttä. Kolmevuotiaasi voi olla oikeasti aika säikähtynyt, joten koeta jaksaa hänen kanssaan käsitellä asia.

En itsekkään mielelläni veisi hoitoon, jos sieltä tullaan mustelmilla takaisin ja se tässä hävettääkin, että oma lapsi kävi käsiksi pienempään. Siitä tulee just mieleen sellainen ,että omat saa tehdä mitä vaan ja on kauhukakaroita.



En tosiaankaan halua kasvattaa omiani niin kieroon, että antaisin erityismyönnytyksiä hoitopäivän aikana, kaikki on silloin samalla viivalla, mutta toisaalta luulen että tämä asetelma ruokkii mustasukkaisuutta, sillä omilleni olen kuitenkin enemmän kuin pelkkä hoitotäti. Olisi helpompaa, jos kaikki ryhmässä olevat olisivat vieraita.



ap

Hei jotain suhteellisuudentajua ja molempien puolien huomiointia kuitenkin: hoitolapsi puree. 3-vuotiaan kasvoissa iso naarmu kynsistä. Lähteekö kärpäsestä härkänen? (Aika paljon nykyään lastenhoitajiltakin odotetaan. Pitäisi varmaan noi puremisetkin jotenkin taikoa pois vaan.)



En minä ainakaan lopettaisi hoitosuhdetta vaan miettisin myös, mitä voisin oman lapseni puremisongelmalle tehdä ja yrittäisin ratkaista yhdessä molempia ongelmia. Nimettömänä täällä on helppo syyllistää raskaasti. Toki tapahtunut on tosi valitettavaa, mutta ei tässä ole mitään pitkäaikaista kiusaamista tai että aikuinen ei puuttuisi. Ap älä ota liikaa itseesi tai pahoita mieltäsi lapsesi puolesta.

myös syyllisyyttä siitä, että olen jopa itse voinut lisätä 3v. ahdistusta puhumalla tulipalosta ja siitä miten hän sen teki, nyt mietin pääni puhki miten juttelen asiasta avoimesti hoitolapsen äidin kanssa, mutta kuitenkin niin, etten lisää 3v. taakkaa tapahtumista. Kiukun laskettua ja lohdutettuani hotolasta kävimme tilannetta läpi oman 3v. kanssa toruttiin, pyydettiin anteeksi, halattiin, leikittiin. Oma poikani tykkää paljon näistä meidän hoitolapsista ja aina halaa heitä, kun he tulevat hoitoon. Heillä on useimmiten oikein mukavaa yhdessäoloa ikäerosta huolimatta.



Pelkään huomista, kun kohtaan äidin, he ovat mukavia ja rentoja ihmisiä, mutta niinkuin muutkin täällä sanoivat en minäkään tälläistä katsoisi helpostiläpi sormien, varsinkin, kun puolivuottasitten oli saman tapainentilanne.



ap

Ei tuollainen maailmanloppu ole, mutta hyvä kun ajattelet asiaa. Tuli vain mieleen, että kerta diagnoosikin on saatu, niin lapsesi voisi kasvaa kieroon vaikka itse tekisitkin parhaasi. Se ei olisi silloin sinun tai lapsesi vika, vaan sen sairauden.

on tosiaan vielä aika pieni jakamaan äitiä vieraiden kanssa. Jos kaksi kertaa on käynyt noin (ja ainakin jälkimmäinen sen jälkeen kun toinen on ensin käynyt kiinni) ja muuten on varsin herttainen hoitolapsia kohtaan, niin minusta se ei ole todellakaan niin, että 3-vuotiaassa lapsessa olisi jotain vikaa.



Mitenkään puolustelematta tuota tekoa, niin mitä olen kuullut perheiltä joissa on tuota ikäluokkaa olevia lapsia, niin todella usein saa olla erotuomareina. Ja lapset todella ovat käyneet toisiinsa kiinni pahastikin, ja kyse ihan normaalista perheestä ja toimintaan puututaan.

yritän niin parhaani kaikessa ja syyllistyn myös kovin helposti. Kiitos myötätuntoisista vastauksista ja muistakin vastauksista. Helpottaa, kun saa anonyyminä purkaa ja yhdessä asiaa puida.



ap

on sellainen ohimenevä "tauti". Meillä ei enään oireita pitkiin aikoihin, mutta tutkittiin aikoinaan ja lääkäri totesi sen olevan voimakkaan temppera mentin omaavilla lapsilla vauva iässä ilmenevä vaiva, joka menee kasvaessa ohi. Adrenaliinia erittyy enemmän, kuin pienen keho on vielä valmis käsittelemään. Monilla tätä voi olla tiedostomattomana lapsuus iässä, se kulkee myös suvussa. Meillä on kolme lasta, joista vain tämä kuopus on voimakastahtoinen tempperamentiltään. Päädyimme tutkimuksiin, koska en ollut aikaisemmin tavannut tämän temppera mentin omaavaa lasta, muuta kuin ehkä satunnaisesti kaupan karkkihylllyllä huutamassa ;) Meillä onkin sitten huudettu nakki hyllyllä :D (meillä ei koskaan syödä nakkeja, oli mummulassa saanut maistaa)



ap

Jos äiti on yhtään fiksu, niin on illan aikana käynyt tilannetta läpi ja miettinyt molempia osapuolia ja realiteetteja, kun on useampia lapsia. Toivottavasti hän osaa käsitellä asian aikuisesti läpi.



Eli huomenna minusta sinun kannattaa painottaa sitä, että haluat olla avoin ja rehellinen ja kerrata koko tapahtumakulku tuoden esiin myös tuon naarmun ja puremisen (vaikkei tietysti niillä oikeuta ja selitä valkoiseksi oman lapsen tekoa). On minusta huomattavan tärkeä asia, ettei lapsesi käynyt yhtäkkiä ilman mitään syytä kiinni! Tosi hienosti kävit tilanteen lasten kanssa läpi. Kerro siitäkin.



En henk.koht. usko, että oma lapseni pääsisi kouluikään ilman, että tuontapaista kävisi hoidossa (on "aloittaja" tai "lopettaja"), vaikka hän on varsin rauhallinen poika. Lapset ovat kuitenkin pieninä niin paljon ohjausta vaativia... Toivon, että silloin hoitotäti olisi sinunlaisesi, joka puuttuu asiaan ja kertoo siitä rehellisesti!



Ja jos hei äiti on aamulla "tilassa", niin koeta jaksaa sekin jotenkin ammattiminänä. Hänelle tullee muita vastaavia tilanteita eteen muuallakin, jos oma lapsi puree. Voi tulla myös defenssi, että ei halua nähdä oman lapsen vääriä tekoja ja keskittyy sitten vain tähän tapahtuman loppuun. Se on tietysti ikävä, että joutuisit sen reaktion kantamaan.



Toivon parasta! Olet tehnyt kuitenkin jo nyt hyvin, kun olet heti kertonut isälle etkä ole vähätellyt asiaa.

on sellainen ohimenevä "tauti". Meillä ei enään oireita pitkiin aikoihin, mutta tutkittiin aikoinaan ja lääkäri totesi sen olevan voimakkaan temppera mentin omaavilla lapsilla vauva iässä ilmenevä vaiva, joka menee kasvaessa ohi. Adrenaliinia erittyy enemmän, kuin pienen keho on vielä valmis käsittelemään. Monilla tätä voi olla tiedostomattomana lapsuus iässä, se kulkee myös suvussa. Meillä on kolme lasta, joista vain tämä kuopus on voimakastahtoinen tempperamentiltään. Päädyimme tutkimuksiin, koska en ollut aikaisemmin tavannut tämän temppera mentin omaavaa lasta, muuta kuin ehkä satunnaisesti kaupan karkkihylllyllä huutamassa ;) Meillä onkin sitten huudettu nakki hyllyllä :D (meillä ei koskaan syödä nakkeja, oli mummulassa saanut maistaa) ap

Kuulostaa vähän kuin meidän lapsi, alle 1-vuotias ja temperamenttia riittää niin että tavarat suuttuessa lentelevät. :D

Mutta tuon perusteella ei siis ainakaan sitä tarvitsisi pelätä että lapsesi olisi jatkuvasti ongelma, voi olla että tapaus oli vielä ymmärtämättömän lapsen reagointi siihen kun häntä hävettävä asia (tulipalo) otettiin puheeksi. Tuon ikäinenhän ei vielä täysin ymmärrä oikean ja väärän eroa, mutta reagoi kyllä jos tajuaa tehneensä jotain mitä aikuiset eivät pidä hyväksyttävänä.

Maailma ei kuitenkaan tähän kaadu, katso miten äiti huomenna käyttäytyy ja puhu vielä asiasta. Mitään jatkotoimenpiteitä ei tässä tapauksessa kuitenkaan mielestäni pitäisi tulla, ei ole ensimmäinen kerta kun olen kuullut hoitolapsen (on sitten vaikka hoitajan omakin) käyneen kiinni toiseen lapseen. Näitä sattuu aina välillä, on vain pidettävä mahdollisimman hyvä huoli ettei niin käy enää.

#15

En ole kertonut puremisesta, joskus maininnut. Tänään toisen hoitolapsen äiti sanoi myöhemmin, että heille oli ilmestynyt pienet hampaan jäljet lapaluun kohdalle. En edes tiennyt niistä, kun ei paitaa tule välttämättä riisuttua hoitopäivän aikana ja pureminen käy, niin kovin äkkiä. olen kai jotenkin hassu, mutta musta tuntuu nololta kertoa jokaisesta heidän lapsen pikku"rikkeestä", kun se mielestäni kuuluu osittain noin pienten käyttäytymiseen. Tuuppimista tönimistä ynms. normaalia kokeilua leikin tiimellyksessä. Pääsääntöisesti kuitenkin mukavaa hymyssä suin.



ap