Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys on pelottavaa. En ole puhunut viikkoon
17.09.2024 |
Kun on tarpeeksi kauan puhumatta, alkaa miettiä saako enää mitään sanotuksi. Tulen kohta hulluksi. Minulla ei ole ystäviä, jos joku nyt ehdottaa ottamaan niihin yhteyttä.
N.49
Kommentit (59)
Olen välillä samoissa tuntemuksissa. Että osaanko kohta enää puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas tykkään siitä. Olen ollut jo parikymmentä vuotta omasta valinnastani aika lailla erakko. Ikää 50, nainen, teen työnikin etänä kotoa täältä saaresta, jossa asustan. Ei lainkaan ihmissuhteita enkä sellaisia halua. Mutta ei mulla ole mitään ongelmia kyllä ihmisten kanssa asioita hoitaa, sitten kun täytyy jotain hoitaa.
Onpa todella ikävää. Tuletko ketään kaupassa tai kävelyllä vastaan, joku jolle voi sanoa edes moi tai hyvää päivää ja siitä mahdollisesti jatkaa jollain onpa yllättävän kaunis/surkea ilma tyyppisellä? Sen takia minusta on niin mukavaa asua paikassa, jossa kaikenlainen kepeä sanallinen kontakti on ihan normaalia. Että vaikka ei olisi (juuri sillä hetkellä) mitään aktiivisia kaverisuhteita, voi kuitenkin tuntea itsensä osaksi tätä ihmisyhteisöä. Toivottavasti sinullekin olis jokin tällainen paikka. Onko sinulla mahdollisuus johonkin ryhmäharrastukseen tai vapaaehtoistyöhön?
Sä et ole vielä oppinut puhumaan itseksesi! Se on olennainen taito kun on paljon yksin. Mä selitän aina yksin ollessani ääneen kaikenlaista, sitä mitä teen, telkkariohjelmia kommentoin, muuten vaan höpöttelen.
Puhun lemmikeilleni, mutta horisen myös itsekseni ääneen. On kyllä noloa, kun kaupassakin huomaan höpiseväni ääneen. Vanhuus ei tule yksin.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti en ole ikinä osannut puhua itsekseni. En viihdy missää väkinäisisissä tilanteissa, että alkaisin puolitutuille juttelemaan. Todella harvoin kaupassa tulee ketään tuttua vastaan. En edes muista koska niin olisi käynyt. Asun kohtuu suuressa kaupungissa.
Lohduttavaa tietää, että on muitakin samassa tilanteessa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun koiralle, tai siis itse asiassa itselleni. Töissä puhun kyllä ihan normaalisti ihmisten kanssa.
Välillä kyllä ajattelen, että joutuu ennenaikaiseen laitoshoitoon yksinäisyytensä takia, koska järki voisi mennä yksinäisyyden takia ennen aikojaan. Koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän yksin. Yritän silti pysyä järjissäni. Ei kai tälläinen tyyppi koskaan tule saamaankaan tosi ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen työpaikalla aspahommissa ihan sosiaalinen työkavereille ja asiakkaille ja nautinkin siitä mutta vapaa-ajalla en kaipaa tavata kuin omaa lastani. Kaikki muut alkaneet ennemmin tai myöhemmin käyttäytyä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Välillä kyllä ajattelen, että joutuu ennenaikaiseen laitoshoitoon yksinäisyytensä takia, koska järki voisi mennä yksinäisyyden takia ennen aikojaan. Koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän yksin. Yritän silti pysyä järjissäni. Ei kai tälläinen tyyppi koskaan tule saamaankaan tosi ystävää.
En tosin tällä asenteellakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies 49. En ole puhunut kenellekkään 4 viikkoon. Ei minulla ole läheisiä eikä ystäviä. Viimeksi puhuin venetarvikemyyjälle kun hain köyttä ja yhden sokan perämoottoriin.
Näin tää elämä menee , minulle ei suotu ystäviä eikä läheisiä. Vanhempani hylkäs minut 5 vuotiaana. Sen jälkeen kun 16 vuotiaana muutin pois lastenkodista niin olen ollut yksin.
T: kiltti mies
Hakeudu vaikka kansalaisopiston. Voit mennä SPR:n ystävätoimintaan mukaan. Alku on varmasti hankalaa, mutta pian huomaat juttelevasi muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mihin sitten olisit elämässäsi valmis ryhtymään? Oletko aloitteellinen vai passiivinen sivustakatsoja? Puhekyvyn kannalta, lue vaikkapa kirjaa ääneen. Aluksi voi tuntua oudolta, kuten kaikki uusi mutta pian se on luontevaa.
Hyvä, että juttelet itsellesi. Jostain luin, että se ehkäisee dementiaa.
Mitäpä jos, menet kauppaan, mietit infotiskille asiaa, kysyt myyjältä "apua" jonkin uuden tuotteen etsimiseen, valitset kaupan kassan? Jos pääset aamupäivällä, niin juttele vanhukselle.
Kansalaisopistossa kursseja? Kirjaston lukupiirit? Seurakunnan toiminta/vapaaehtoistyö? SPR, jos seurakunta ei nappaa?
Radio ja tv auki, ne on ystäviä. Pyöri kaupungilla, tulee tunne kuin olisit osa porukkaa, vaikka et puhuisi kellekään.Liiku paljon ulkona, hoitaa mielenterveyttä vaikka olis yksin. Kaltaisiasi on paljon. Miten vaan kaikki nämä ihmiset vois kohdata jossain?
Oon usein 4-6kk puhumatta kenellekkään.
Yksinäisyys on ihmisen parasta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että juttelet itsellesi. Jostain luin, että se ehkäisee dementiaa.
Mitäpä jos, menet kauppaan, mietit infotiskille asiaa, kysyt myyjältä "apua" jonkin uuden tuotteen etsimiseen, valitset kaupan kassan? Jos pääset aamupäivällä, niin juttele vanhukselle.
Kansalaisopistossa kursseja? Kirjaston lukupiirit? Seurakunnan toiminta/vapaaehtoistyö? SPR, jos seurakunta ei nappaa?
Itse taas tykkään, kun saa rauhassa kaupassa katselle tuotteita. Vaivaannun, jos myyjä tulee kyselemään
Vierailija kirjoitti:
Olen mies 49. En ole puhunut kenellekkään 4 viikkoon. Ei minulla ole läheisiä eikä ystäviä. Viimeksi puhuin venetarvikemyyjälle kun hain köyttä ja yhden sokan perämoottoriin.
Näin tää elämä menee , minulle ei suotu ystäviä eikä läheisiä. Vanhempani hylkäs minut 5 vuotiaana. Sen jälkeen kun 16 vuotiaana muutin pois lastenkodista niin olen ollut yksin.
T: kiltti mies
Tykkäät veneillä? Kuinka kauan vielä voi veneillä?
T. Maakrapu
Juttele itse itsellesi. Se voi ylläpitää sosiaalisia taitoja ainakin jossain määrin.