Blogisteilla pakko olla hyvä itsetunto ja/tai kova nahka...!

Bloggaajia paikalla?

Tuntuisi ihan hirveältä, jos joku haukkuisi esim. lasteni ulkonäköä tms.. mutta olen herkkänahkainen muutenkin.

Ei ole tuollaista tullut vastaan. Mutta toisaalta, blogini ei olekaan suosittu :) Ajan kuluksi kirjoittelen.

Itse osaan suodattaa ilkeilyt järkevien kommenttien joukosta.

blogi, eikä kukaan ole haukkunut siellä mitään tekemisiäni tai lasten kuvia... toivoisin melkein että jotain pientä kehitysehdotusta tulis välillä. Toisaalta se kertoo myös siitä, ettei blogillani ole paljon lukijoita..!

Joskus olen vähän miettinyt että onko lasten ja omian kuvien laittaaminen netiin järkevää, mutta toisaalta, ei mua haittaa, koska en sinne mitään nakukuvia laita, eikä ketään varmaan edes kiinnosta kotiäidin kuvien väärinkäyttäminen...?

blogi, eikä kukaan ole haukkunut siellä mitään tekemisiäni tai lasten kuvia... toivoisin melkein että jotain pientä kehitysehdotusta tulis välillä. Toisaalta se kertoo myös siitä, ettei blogillani ole paljon lukijoita..!

Joskus olen vähän miettinyt että onko lasten ja omian kuvien laittaaminen netiin järkevää, mutta toisaalta, ei mua haittaa, koska en sinne mitään nakukuvia laita, eikä ketään varmaan edes kiinnosta kotiäidin kuvien väärinkäyttäminen...?

mutta kuten olen täällä aiemminkin kertonut, mä ja mun kaveri, ja kaverin työkaveri (joka on samassa työpaikassa kun bloggaajan mies) luetaan yhtä blogia, kun tunnetaan se ihminen. Muuten minä en ole tekemisissä juurikaan tämän henkilön kanssa. Mutta kyllähän sitä ihmettelee että miksi ihmeessä se tätä kirjoittaa, laittaa sen lapsen kuvia sinne vaikka minkälaisia ja kertoo kaikkea yksityistä. Se on jotenkin kammottavaa että se kaverini ja sen työkaveri sitten näille puoliksi naureskelevat ja tämä työkaveri on ihastunut tähän bloggaajan mieheen. Sieltä blogista sitten kätevästi selviää välillä miehen työreissusuunnitelmia, jolloin tämä naikkonen hommaa heti itsensä ajoissa samalle työmatkalle. Vaikka blogi on näennäisesti ns. siistitty, niin jotenkin inhottaisi se ajatus, että tälläisetkin henkilöt sitä blogia voi lukea. Siis sellaiset, joiden olemassaoloa ei itse voi mitenkään edes päätellä. Blogaaja itse ei ilmeisesti ymmärrä, että hänen työpaikaltaan ainakin 75 % lukee tätä blogiaan hänen ollessaan hoitovapaalla. ON se jotenkin epämiellyttävää kun hän siellä kertoilee edullisesti väsäämistään synttärilahjoista jne.

muttei tulisi mieleenkään laittaa sinne lasteni naamakuvia! Bloggaan lähinnä omaksi ja sukulaisteni iloksi Kätevää laittaa esim. käsityöharrastusten tuotosten kuvat blogiini). Lisäksi viihdyn muiden samanhenkisten blogi-yhteisössä, joten kuuluu asiaan, että minullakin on oma blogi.



Niin ja blogini ei ole suosittu, joten haukkumaviesteiltä olen välttynyt! Ja jos joku keksisi niitä sinne kirjoittaa, löytyy blogista tarvittaessa niille ihan oma delete-nappula ;-D

sulle ole tullut mieleen, että voisit ottaa yhteyttä blogistiin täällä huutelun vuoksi? Vai onko sinulla taktiikkana paljastaa joka kirjoituksessasi pieni pala, joiden avulla bloggaajan voi sitten tunnistaa?

tai peräti haukkumista kommenttilaatikkoon. Vaan pelkkä ajatuskin, että joku ajattelisi negatiivisesti omasta mielesäni kauniista ja söpöistä lapsistani/heidän kuvistaan, särkee sydämeni.



herkkis-ap

sulle ole tullut mieleen, että voisit ottaa yhteyttä blogistiin täällä huutelun vuoksi? Vai onko sinulla taktiikkana paljastaa joka kirjoituksessasi pieni pala, joiden avulla bloggaajan voi sitten tunnistaa?

eikö noita synttärilahjoja ja muita väkerryksiä ole melkein joka toisessa viestissä. Enkä muuten tiedä edes lukeeko tämä bloggaaja vauva-palstaa.

En myöskään tunne velvollisuudekseni hänelle tiedottaakaan, onhan se mielenkiintoista lukea mitä on taas keksinyt. Ja juuri tuo sädekehä pään päällä kuinka itse kasvattaa lastaan täydellisesti ja kuinka on niin toisia ajatteleva ihminen itse jne ja sitten tosielämässä on tehnyt niin kauheita tekoja toisia ihmisiä kohtaan ja riitelee perheenjäsentensä kanssa ettei ikinä uskoisi että samasta ihmisestä kyse.

Siksi kerron tätä esimerkkiä että ihmiset vähän tarkemmin ajattelisivat, mitä se tarkoittaa että kuka tahansa voi lukea. Ei kai ne tuiki tuntemattomat mitään haittaakaan, mutta puolitutut, oman asutusalueen väki jne. että osaako sitä sitten oikeasti ajatella että tuokin voi lukea mun blogia ja tietää musta vaikka mitä.. ja ne monet työ"kaverit"..

En ole saanut mitään ilkeää viestiä koskaan. Joskus vähän kriittistä pohdintaa, mutta en ilkeyksiä. Lasteni kuvista julkaisen vain semmoiset joista heitä ei voi tunnistaa. Heitä tuskin siis kukaan haukkuisi.

mielipiteitä?

ovat julkisuuden henkilöitä, jos elämääsä vähänkin esitellään netissä kuvin ja/tai tekstein avoimessa blogissa. Itse en haluaisi olla julkisuuden henkilö.

jokainen voi ihan itse valita pitääkö blogia vai ei..

ja Julkisen sanan neuvosto on kanssani samaa mieltä ja lakia osaavat.

Ei se sinun julistuksellasi julkkikseksi muutu ja Seiskalle vapaaksi riistaksi.

Ei se, että kirjoittaa blogiinsa vaikka moottoripyöristä tee blogin pitäjää julkkikseksi.

Blogin pitäjää ei ole media, toistuvasti, tuonut julkisuuteen.



Suurinosa kansasta tai mediasta ei tunne näitä bloggaajia ja eivät he ole tv-ohjelmien vierailijoita.

Itseäni kauhistuttaisi myöse se, mistä täälläkin palstalla on useasti mainittu, eli että blogiani lukee joku puolituttu, jonka en ollenkaan tajuaisin lukevan blogia. Tai siis että itse bloggaajana sokeutuu sille, miten paljon ja mitä kertoo itsestään, ja kuka tahansa vastaantulija saattaa olla lukija, eikä minulla ole siitä aavistustakaan. Eli siis sokeutuu myös sille, että bloggaaminen on tosiaan itsensä altistamista julkisuudelle. Tekee itsestään julkkiksen, eikä välttämättä hahmota/tajua sitä, kun vaan jorisee omasta perhe-elämästään, ja muutamat (blogi)tutut vähän kivasti kommentoivat. Mutta niiden lisäksi onkin satoja muita tuntemattomia lukijoita, joille olen vain eräänlainen julkkis.

Itseäni kauhistuttaisi myöse se, mistä täälläkin palstalla on useasti mainittu, eli että blogiani lukee joku puolituttu, jonka en ollenkaan tajuaisin lukevan blogia. Tai siis että itse bloggaajana sokeutuu sille, miten paljon ja mitä kertoo itsestään, ja kuka tahansa vastaantulija saattaa olla lukija, eikä minulla ole siitä aavistustakaan. Eli siis sokeutuu myös sille, että bloggaaminen on tosiaan itsensä altistamista julkisuudelle. Tekee itsestään julkkiksen, eikä välttämättä hahmota/tajua sitä, kun vaan jorisee omasta perhe-elämästään, ja muutamat (blogi)tutut vähän kivasti kommentoivat. Mutta niiden lisäksi onkin satoja muita tuntemattomia lukijoita, joille olen vain eräänlainen julkkis.

juuri näin. Olisi aika epämiellyttävää jos vaikka taloyhtiön hiekkalaatikon pari vieraampaa mutsia lukisivat mun blogia ja keskustelisivat siitä vielä keskenään. Enkä tajuaisi ollenkaan että vaikka tuskin heit sanotaan niin nämä tietää mitä söin aamupalaksi (näitä ihme kuvia ruoka-annoksista blogeissa, jotka eivät ole erityisesti ruokablogeja..), miten lapseni on käyttäytynyt kerhossa ja miten kommentoin viimeksi lukemaani kirjaa. *väristyksiä*

Blogi on FB:n korvike kun suku alkoi ahistella että meidän pitäis liittyä naamakirjaan "että meki tiedettäs mitä teille kuuluu". En suostunut Liittymään naamakirjaan vaan aloitin blogin. En tiedä lukeeko sitä kukaan tuntematon, mutta toisaalta nyt hieman harmittaa kun en saa kirjoittaa sellaista blogia kuin haluaisin vaan aina täytyy pitää mielessä että sitä lukee myös mummo... Nykypäivänä valitettavasti ollaan jo siinä että minäkään en laittaisi blogiin tunnistettavaa kuvaa kenestäkään, en itsestäni, miehestäni tai lapsestani. Haukuista tuskin ottaisin itseeni, koska se koira aina älähtää johon kalikka kalahtaa :o)

Oma blogini käsittelee maailmankatsomuksellisia asioita. Kieltämättä monikin haluaisi arvostella kristillisvaikutteisia näkemyksiäni. Mutta kun olen avoimesti kertonut, miksi ajattelen kuten ajattelen, kukaan ei ole moitiskellut. Vielä vähemmän kukaan on yrittänyt jotenkin päteä.



Mutta enpä pitäisi minäkään sellaista blogia, jossa kertoilisin päivittäiset puuhani. Varmaan monikin haluaisi arvostella arkista käytöstäni ja toimintaani. Ja minä olen ap:n tavoin hyvin herkkänahkainen ihminen. Voisikohan asian kääntää niin, että jos olisi kovapintainen, ei ehkä kokisi edes tarvetta kirjoitella mihinkään mitään.

Blogi on FB:n korvike kun suku alkoi ahistella että meidän pitäis liittyä naamakirjaan "että meki tiedettäs mitä teille kuuluu". En suostunut Liittymään naamakirjaan vaan aloitin blogin. En tiedä lukeeko sitä kukaan tuntematon, mutta toisaalta nyt hieman harmittaa kun en saa kirjoittaa sellaista blogia kuin haluaisin vaan aina täytyy pitää mielessä että sitä lukee myös mummo... Nykypäivänä valitettavasti ollaan jo siinä että minäkään en laittaisi blogiin tunnistettavaa kuvaa kenestäkään, en itsestäni, miehestäni tai lapsestani. Haukuista tuskin ottaisin itseeni, koska se koira aina älähtää johon kalikka kalahtaa :o)

mitä ihmettä sä sinne blogiis sitten oikein kirjoitat jos asia on noin niinkuin sanoit?

JA toinen juttu, tollanen blogi kuuluisi ihan EHDOTTOMASTI salasanan taakse, jolloin sitä oikeasti lukisivat vain se sukulaiset joilla salasanan annat. Silloinhan voisit laittaa kuviakin ja kertoa kaiken mitä voisit heille muutenkin kertoa.

toistelee tyhmänä: "Blogiani lukee vain sukuni." Tai että, "en ole koskaan saanut negatiivista palautetta."



Juuri tätä tarkoitan. Ihan varmasti blogia lukee kymmeniä muita, kuin vain suku ja tutut. Ja vaikka eivä kommentoi suoraan, ajattelevat silti ikävästi perheestäsi, lapsistasi, elämästäsi.



Ja tuota jälkimmäistä en kestäisi ajatuksen tasolla itse. Mutta olenkin siis herkkänahkainen.