Miksi joillain tuntuu olevan sellainen ajatusmaailma, että ihmisen pitäisi pyrkiä ensisijaisesti korkeakoulutukseen?

Ja että amiskoulutus on vain heille, joiden rahkeet eivät riitä pidemmälle? Onko ihan mahdoton ajatus, että joku voi ihan aidosti haluta johonkin amisammattiin?