Tuli kokeiltua pikaratikka 15. Otaniemi leppävaara.
Upea.
päällä. mutta vastakkain asetetuja penkkejä. Ei sovi meille.
Pahin virhe on nuo kiljuvat ja kuluvat pyörät.
En nyt usko, ettei siihen löydy ratkaisua. Vaikka pyörien hionnasta mukailemaan mutkia?
Kommentit (6)
Olin myös pettynyt taxfree-myymälän suppeaan valikoimaan sekä keulabaarin kalliisiin hintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, meneekö se Lepuskiin? Mutta sinnehän menee juna!
Öh... pointtihan vähän on se, että pikaratikka yhdistää poikittaisuunnassa näitä juna- ja metroasemia, jolloin ihmiset voi vaihtaa niihin.
Ei käy pensalla, ei hyödytä kotimaata, en käytä.
Nuo vastakkaiset paikat johtuvat siitä, että matalalattiaisessa vaunussa vaunun telit ja moottorit vaativat tietyn tilan ja siitä tulee sen muotoinen rajoite matkustamon tilaan, että siihen päälle saa järkevästi ainoastaan vastakkaiset paikat.
Sama juttu kuin matalalattiabusseissa, niissäkin tapaa rengaskoteloiden kohdalla olla vastakkaisia paikkoja, koska muutoin se olisi vain hukkatilaa.
Mitä tulee ratikan kulkuääniin, riippuvat ne ensisijaisesti vaunukonseptin ja radan asettamista rajoista. Tekemällä älyttömän kireitä kaarteita (konsulttien mokaaminen ratasuunnittelussa), tulee kaarremelua väistämättä. Jos siis rata suunnitellaan huonosti, on ainoa tapa paikata sitä erillisillä laipanvoitelulaitteilla, joita tuonne ei kuitenkaan ole toteutettu.
Tuolla oleva kääntyvätelinen vaunu on parhaimpina mahdollisia ratkaisuja melun suhteen. Kiinteätelisillä vaunuilla äänet kaarteissa olisivat aivan toista luokkaa.
Alku oli karmea, useammin myöhässä ja peruttu kuin aikataulussa. Nyt toiminut tiheämmällä vuorovälillä (6 min) hyvin viimeiset puoli vuotta. Ilokseni huomasin, että syksyllä koululaisten ja työmatkalaisten tulo aamuvuoroihin ei ruuhkauttanut pahemmin ratikkaa eli on ollut myös väljää.
Mitä, meneekö se Lepuskiin? Mutta sinnehän menee juna!