Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehen on vaikeaa lohduttaa
13.09.2024 |
Tänään tapahtui tilanne erään ihmisen kanssa, mistä tulin todella surulliseksi. Asia sai minut pois tolaltaan.
Itkin kotona töiden jälkeen. Kyyneleet vain valuivat ja suru tapahtuneesta purkautui jotenkin viiveellä.
Mies söi ja katseli seiniä. Mitään ei sanonut.
Myöhemmin kysyin miksi on niin vaikeaa lohduttaa tai tukea jos huomaa että toisella on paha olla ja paha mieli.
Lohdutinpas, sanoi mies. Sanoin autossa sulle että kaikenlaisia ihmisiä sitä onkin, mutta sä et ottanut mun lohdutusta vastaan niin ajattelin että antaa olla sitten.
Eli se olikin sitten minun vika miten hän reagoi. Niinkö se menee?
Kommentit (11)
No riippuu aika paljon naisesta, että miten heidän hysteriaansa pitäisi reagoida. Useimmat haluavat kuulla lässytystä, jotkut taas faktoja. Itse seurustelisin vain täysijärkisen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole vauva. Kestä tuollaiset kuin aikuinen.
Todennäköisesti tästä syystä. Koko Suomessa tuntuu asenne olevan aina tämä.
Jos ei osaa, ei osaa. Miehesi luultavasti vaivaantunut ja mahdollisesti harmissaankin kun ei osaa vaikka haluaisi. Älä nyt hiillosta sitä
Kyllä minun mieheni osaa minua lohduttaa, mutta hän myös tietää etten itke turhan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsiikö mies peräsuolen laskeumasta?
Toi on kuitenkin parempi ku nimittäin oma mieheni suuttuu kun näkee minut "heikkona" eli surullisena tai vailla väsymyksen aiheuttamassa alakulossa. Jotain vastenmielistä siinä on hänestä että toinen on tarvitseva ja haluaisi lohdutusta. Melko kusipäistä ja tämä ominaisuus tuli vasta lasten saannin jälkeen. Ennen sitä hän mielestäni lohdutti ihan normaalisti ja oli empaattinen. En tiedä onko taas tämä äidiksi tulo mikä aiheuttaa sen että alitajuisesti ajattelee äidin olevan aina kaiken jaksava ja kannatteleva ja iloinen. Karmeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei osaa, ei osaa. Miehesi luultavasti vaivaantunut ja mahdollisesti harmissaankin kun ei osaa vaikka haluaisi. Älä nyt hiillosta sitä
Juuri näin se on. Minäkään en koskaan osaa lohduttaa ketään. Menen jotenkin ihan lukkoon, enkä keksi mitään muuta sanottavaa kuin jotain tyyliin kyllä se siitä. Eikä se johdu siitä, etten välittäisi toisesta tai toisen pahasta mielestä, vaan en vaan osaa toimia siinä tilanteessa.
Enkä muuten osaa myöskään ottaa vastaan lohdutusta.
Vierailija kirjoitti:
Et ole vauva. Kestä tuollaiset kuin aikuinen.
Kummallinen käsitys parisuhteesta. Kun yhdessä ollaan ja toisesta välitetään, tuetaan ja lohdutetaan toista kriisin aikana.
Eri asia on jos puoliso saa itkupotkuraivareita ja kriisin aikaiseksi siitä että lempijugurttia ei kaupasta löytynyt. Tosipaikan tullen ollaan läsnä eikä mulkoilla pitkin seiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erohan on kuin yö ja päivä tosi raskailla tapahtumilla ja arkipäivän haasteilla.
Saattaahan olla, että jotkut ovat oppineet käyttämään sitä mielensäpahoittamista hyödyn tavoitteluun mitä moninaisin keinoin.
Jotenkin en aina jaksa ymmärtää, että heti pitää olla lohtua, kun jotain sattuu. Eikö se halaus riitä. Eihän tässä missään draamalandiassa eletä. Vähän haiskahtaa teatteri- ja elokuvamaailmalta. Esitetään tunteita, eikä koeta niitä.
Joskus nimittäin se "paha mieli" menee parhaiten ohi, kun siirtyy ihan muuhun puuhaan, asiaan tai tekemiseen eikä jää junnaamaan senhetkiseen tunteeseensa.
Joskus normaalipäivän töistä ei tahdo tulla mitään, kun ollaan niiin pahoilla mielin aina vaan. Samalla koko perhe on tunnekuohussa ja kärpäsestä kasvoi taas härkänen, touhu lähenee jo hysteriaa. Kukaan tervejärkinen ei tuollaista teatteria halua kotiinsa.
Et ole vauva. Kestä tuollaiset kuin aikuinen.