Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Emme enää puhu toisillemme aviopuolison kanssa
12.09.2024 |
Naimisissa 6v, alkuvuodet on olleet vaikeita. Nyt on mielestäni mennyt hyvin. Tai luulin että meillä menee nyt hyvin. Silti puoliso sanoo, että edelleen odottaa milloin alan rakastaa häntä.
Nyt hän yhtenä yönä, muutama yö sitten, olin sängyssä oottanut monta tuntia häntä, en saanut nukuttua kun kärsin kovasta pänsärystä ja olin hieman ärtynyt, kun hän sitten joskus tuli, vaikka toivoin että olisi tullut aiemmin. En puhunut mitään ja lähdin pois.
Hän sitten laittoi viestin, että hän joutuu nykyään pakottamaan itsensä tulemaan viettämään aikaa kanssani, koska on kovettanut itseään, eikä halua viettää aikaa kanssani.
Emme ole puhuneet emmekä kommunikoineet sen jälkeen ollenkaa. Emme edes katso toisiimme. En tiedä puhummeko enää ikinä. En edes osaa tai tiedä mitä sille pitäs sanoa. Jos ei kiinnosta mun seura, niin minä en pakota olemaan kanssani.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Oliko tällä aloituksella jokin pointti? Etsitkö AP vastausta johonkin, apua, vertaistukea vai mitä?
En tiedä. Jotakin. Tää hiljaisuus alkaa ahdistamaan..Mutta olen sellainen, joka ei osaa nöyrtyä ensimmäisenä.
Ehkä olen jotenkin tunteeton ihminen? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä olla ajattelematta asiaa, tee omia juttujasi, älä puhu puhumisen ilosta jos ei ole asiaa. Kyllä se toinen lopulta puhuu kun on ollut tarpeekseen hiljaa.
Näin olin aatellutkin, että odotan, mutta mitä jos tää hiljaisuus vaan jatkuu ja jatkuu....
silent treatment ja stonewalling on henkistä väkivaltaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tarvitte miettimisaikaa, omissa oloissa vähän aikaa, jotta kumpikin saa ajatukset selkeiksi.
Olen pahoillani puolestasi.
Sellainen liitto sitten, toivottavasti ei lapsia kuvioissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sitten ole hyvä mitenkään. Minä kuulema puhun liikaa, niin ei kuule mitään asiaa.
erosin tuollaisesta. Se oli hirveä vankila koko avioliitto.
viimeinen niitti oli se kun oli perusteellisesti sovittu ja puhuttu mukamas ja sitten se vain jatkui samanlaisena. Olin nostanut kissan pöydälle. Ja toinen vaan jatkaa ihan kuin vttuillakseen täysin samaa mykkäkoulua.
Mitään ei puhuttu ja hän vaan jatkoi mykkäkoulua vaikka mitään syytä ollut niin tehdä kun oli puhuttu että sovitaan että nyt on kaikki hyvin. No ei sitten voinut kaikki olla hyvin, vaan selkeästi hän halusi erota ja halusi laittaa mut tekemään likainen työ. Käytti sitten väsytystaktiikkaa siinä. Se oli aivan hirveää.
Vasta kun koko liitto päättyi ymmärsin että olin ollut in situationship jo vuosia, toinen kyllä oli siinä fyysisesti, muttei henkisesti läsnä mulle. Pääsin tavallaan vankilasta ulos
Alue: Aihe vapaa
Oliko tällä aloituksella jokin pointti? Etsitkö AP vastausta johonkin, apua, vertaistukea vai mitä?