Lue keskustelun säännöt.
Avioeropaperit tänään menemään
11.04.2011 |
miehen päätös. Surettaa ja pyörryttää ja oksettaa. Tässä se oli sitten, 15 v yhdessä ja 11 naimisissa. Ei mun mies sitten kestänytkään myötä- ja vastamäessä. Itkettää lasten puolesta, koti revitään, lapset alkaa reissata kahden kämpän väliä. Mihin mä meen asumaan, mihin mies, lapset? Kaikki on sekavaa...taidan vetää koko lääkekaapin naamariin.
Kommentit (30)
sure, itke ja oksentele. Ei tarvitse yrittää olla cooli. Jos voisin halisin sua.
Jossain vaiheessa katkaise sitten tunneside exään, jotta voit alkaa parantua ja nauttia elämästä. Usko tai älä sekin aika tulee vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan miestäni tosi paljon, en tiedä, miten tuon tunnesiteen katkaisen. Olimme aikanaan suhteemme alussa vajaan vuoden erossa, kaipasin ja ikävöin häntä koko ajan, kukaan muu ei tuntunut miltään. Tässä taitaa käydä samalla lailla, lopun ikääni haikailen sen perään....
mutta se oli yllätys, että mies kieltäytyi kaikista terapioista ja mahdollisuudesta selvittää asioita. Eli tahtoa ei siltä puolelta enää ollut. Nyt on ihan normaali ja iloinen täällä lasten kanssa, mun maailma on romahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajusin just, etten enää ikinä voi koskettaa, halata tai suudella miestäni, ei enää koskaan rakastelua....onneksi en tiennyt silloin vikalla kerralla, että se oli vika kerta...Eikä me enää koskaan koko perhe mennä yhdessä Lintsille tai uimaan tai matkalle....kaikki on loppu. Miten tästä ihan oikeesti selvii???
tajusin just, etten enää ikinä voi koskettaa, halata tai suudella miestäni, ei enää koskaan rakastelua....onneksi en tiennyt silloin vikalla kerralla, että se oli vika kerta...Eikä me enää koskaan koko perhe mennä yhdessä Lintsille tai uimaan tai matkalle....kaikki on loppu. Miten tästä ihan oikeesti selvii???
Toivottavasti löydät kuitenkin uuden onnen vielä, mutta sure ensin surusi.
Miehelläsi on luultavasti toinen nainen, myöntää hän sen tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämään omaa elämääsi.
Kunnioita toisen päätöstä. Ei kukaan väkisin toista halua eikä olla toisen kanssa jos tämä olisi vastentahtoisesti. Surra saa toki mutta muistot ei häviä.
Pysy erossa tyhmyyksistä (esim. lääkekaappi).
Tee lista asioista joista olet aina haaveillut tai joita olet halunnut toteuttaa etkä ole jostain syystä voinut.
Mietin millaista elämää Sinä haluat elää.
Ota yhteyttä ystäviin ja saman läpikäyneisiin.
Et Sinä tule haikailemaan miehesi perään. Tulet vielä jonain päivänä olemaan onnellinen, onnellinen siitä että elät omaa elämääsi ja olet vieläpä onnellinen toisenkin puolesta. Elämä on niin lyhyt että katkeruus ei kannata ja nurkan takana on vaikka mitä vaikka ei ehkä juuri nyt siltä tunnukaan.
Sinua on vain yksi ja Sinulla on vielä vaikka mitä elämässäsi koettavana!
niin ole iloinen siitä, että sinä olet se, joka osaa rakastaa. Olo on nyt paha, mutta yritä olla katkeroitumatta. Kyllä se aurinko paistaa vielä jonain päivänä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajusin just, etten enää ikinä voi koskettaa, halata tai suudella miestäni, ei enää koskaan rakastelua....onneksi en tiennyt silloin vikalla kerralla, että se oli vika kerta...Eikä me enää koskaan koko perhe mennä yhdessä Lintsille tai uimaan tai matkalle....kaikki on loppu. Miten tästä ihan oikeesti selvii???
Ymmärrän itsekin jätettynä, että juuri nämä asiat tekee kipeää, joskus tulevat pitkänkin ajan kuluttua mieleen, eka kesälomamatka ilman miestä yms.
Mutta, sinulla on oikeus surra, vihata, olla katkera. Samoin lapsillasi. Surkaa ja vihatkaa yhdessä!
Mutta, ajattele myös niin, että ketään ei voi pitää väkisin. Miehesi ei halua enää suudella sinua, matkustaa perheen kanssa yms. Ehkä hänellä on joku toinen, jonka kanssa hän sitä haluaa tehdä. Käännä kaipauksesi vihaksi, tarpeen vaatiessa jopa siksi, että mies ei ymmärrä ehkä juuri nyt mitä menettää ja vielä itkee monta kertaa sitä, että halusi erota.
Yhtenä päivänä ap, huomaat, että olet kiitollinen siitä, että sait tehdä miehen kanssa kaikkea sitä, mitä jäit kaipaamaan. Ja sait mieheltä ne lapset.
Siitä selviää, usko pois. Se ei tapahdu kivutta, se vaatii paljon surua ja murhetta ja ahdistusta.
Mutta parasta mitä voit itsellesi ja lapsillesi tehdä, on se, että pidät huoli yhdestä asiasta: älä annan avioeron ja yksinhuoltajuuden katkeroittaa itseäsi.
teille kaikille ihanista sanoista! Luen niitä täällä ja itken.
Mies on varmasti jo pitkään valmistellut tätä koska olimme tänään ekaa kertaa pariterapiassa ja hän teki siellä selväksi, ettei aio toista kertaa tulla ja kurvasi sieltä suoraan käräjäoikeuteen.
Olen alkanut epäillä myös toista naista sen vuoksi, että mies oli noin haluton edes yrittämään vielä. Silloin kun on jo muut asiat mielessä, eihän sitä halua enää vanhaan panostaa ja sitä enää elvyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetän sinulle enkeleitä ja haleja täältä. Minä itse olin tuossa tilanteesa viime syksynä ja tiedän, mitä käyt läpi.
Ensimmäiset kuukaudet menivät sumussa. Sitten sain ensimmäisen valonpilkahduksen kun tajusin, että elämä voisi olla huonomminkin, että hei, kukaan ei ole kuollut.
Toipuminen tapahtui pikkuhiljaa. Nyt puolen vuoden jälkeen ymmärrän eron hyviä puolia. Niitä on rutkasti.
Minun mieheni jätti minut toisen takia (kuten varmaan sinunkin, kun noin kävi). Tiedän, että ansaitsen parempaa.
Suosittelen, että etsit itsellesi Fisherin eroseminaariryhmän viimeistään ensi syksyllä. Mikäli asut pk-seudulla, niin löydät tietoa esim. eroneuvo.fi-sivuilta.
meillä samanikäiset lapset, 7 ja 10. Olen sanonut lapsille, että isä ei rakasta enää äitiä eikä halua asua mun kanssa. Mutta lapsiamme rakastamme silti (näinhän oppikirjoissa neuvotaan sanomaan).
Muutama yh-äiti aina silloin tällöin on lasten harrastuksissa liimautunut mieheni kylkeen, saa nähdä, josko sieltä sitten uusi kumppani on löytynyt, ja miten nopeasti kehtaa sen tuoda kuvioihin.
Aamuyöstä heräsin tunniksi miettimään asioita ja nyt olen suht pirteällä mielellä, lapset lähti kouluun ihan yhtä iloisina kuin aina. Illalla kyllä itkimme kaikki kun mies ulkona. Nyt alan järjestelemään tuota asuntoasiaa. Siitä pitkälti riippuu kaikki.
On omituista ajatella, että pian palaan aikaan 15v taaksepäin, jolloin ostin omaan sinkkukotiini pesukonetta, pölynimuria jne.jne. Mihin tämä 15 vuotta katosi näin äkkiä? Nyt palaan lähtöruutuun. Ainoa ero on se, että on nuo lapset. Luojalle kiitos, että on edes ne!
Eilen olin raivona miehelle ja syytin häntä kaikesta, ja uhkailin, että teen tästä erosta helvetin hänelle. Nyt olen vähän rauhoittunut, ja yritän käyttäytyä ja sopia asioista lasten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tasan tarkkaan tunteesi,itse olin samassa tilanteessa viime syksynä ja luulin kuolevani siihen suruun.
Monta kuukautta meni kuin sumussa,lapset olivat ainoa syy,miksi oli pakko jaksaa nousta ylös aamuisin sängystä.
Muista tämä neuvoni!Katkaise tunnesiteesi mieheesi niin pian kuin voit!Älä ala sille kakkoseksi,vaikka se joskus ehkä sitä sinulta saattaa pyytääkin.
Älä vajoa niin alas :).
Sinulle elämä tuo vaikka kuinka ihania asioita eteesi vielä,usko pois :).
Miehesi luultavasti lähtee toisen mukaan,koska ei ole halukas ottamaan apua vastaan...mutta anna mennä,hän ei ole sinulle tarpeeksi hyvä ap :).
Voimia Sinulle!Itke suru ja tuska pois,sitten se helpottaa ja voit aloittaa uuden elämän !
haleista ja enkeleistä!
10v poikani ei juuri koskaan tule ja halaa....nyt hän tuli sohvalle kainalooni ja tyttö toiseen kainaloon...itkimme ja juttelimme uudesta elämästämme..lapsia pelottaa, että koulu vaihtuu ja kaverit. Molemmilla on harrastukset sidottu näille kulmille. Mies oli sanonut lapsille, että hänellä on paha olla täällä kotona (minun kanssani). Oli tunnin lenkillä koiran kanssa, ehkäpä viestitti "uudelle" että nyt on eroa haettu.
Kiitos tuosta Fisher-vinkistä! Huomenna, jos jaksan, olisi Eroneuvo- tai joku sellainen tilaisuus...asun pk-seudulla.
Jos joku haluaisi ja jaksaisi jakaa näitä alun hirveitä tunnelmia, minulle voisi kirjoittaa toive2010@hotmail.com
että ihan vähän vaan naurattaa jos miehelläs on oikeasti toinen nainen ja vielä sattuu tekemään lapsia voi sitä pikkulapsirumbaa ja hups kun ne ongelmat ei kadonneetkaan eron myötä ja mitä ihmettä sillä entisellä vaimolla näyttää menevän ihan hyvin kun lapsetkin on jo isompia...ohho, mitäs sitä tuli tehtyä...voi koliikki..
ei voi saada lapsia, meidänkin lapset tehty laboratoriossa. Mutta saattaahan uudella olla ennestään omia lapsia, joten....se on vaan jännä,kun on itse aina sanonut, et ei se vaihtamalla parane, samat ongelmat joka suhteessa jne. Ylipäänsä musta tuntuu, että ei ole miettinyt kaikkea loppuun saakka, vaan nyt sit vaan pitää päästä eroamaan. Ja kun se ei aina ole ratkaisu siihen pahaan oloon, jos se paha olo on ihmisessä itsessä.
että ihan vähän vaan naurattaa jos miehelläs on oikeasti toinen nainen ja vielä sattuu tekemään lapsia voi sitä pikkulapsirumbaa ja hups kun ne ongelmat ei kadonneetkaan eron myötä ja mitä ihmettä sillä entisellä vaimolla näyttää menevän ihan hyvin kun lapsetkin on jo isompia...ohho, mitäs sitä tuli tehtyä...voi koliikki..
oletko se, jonka mies löysi "sielunkumppanin", oli pitkä ketju viime syksynä? Mies ei ollut valmis luopumaan siitä toisesta mut ei sit olis halunnut erotakaan jne.
jos olet se, niin miten olet pärjännyt?
Miten te muut vasta eronneet, kuinka käytännön järjestelyt on sujuneet? Meillä on kämppä nyt myynnissä ja molemmat lähtee tästä. Ei vaan hajuakaan et mihin. Lasten vuoksi pitäis jäädä lähekkäin asumaan mut mä en kestä, et iltalenkillä törmäisin mieheen ja johonkin naiseen...tai koulun juhlissa tai ylipäänsä koskaan...
unohda se lääkekaappi