Lue keskustelun säännöt.
Avioeropaperit tänään menemään
11.04.2011 |
miehen päätös. Surettaa ja pyörryttää ja oksettaa. Tässä se oli sitten, 15 v yhdessä ja 11 naimisissa. Ei mun mies sitten kestänytkään myötä- ja vastamäessä. Itkettää lasten puolesta, koti revitään, lapset alkaa reissata kahden kämpän väliä. Mihin mä meen asumaan, mihin mies, lapset? Kaikki on sekavaa...taidan vetää koko lääkekaapin naamariin.
Kommentit (30)
Meidän 10 v poika on halannut minua viimeisen puolen vuoden aikana enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä. Nyt halit alkavat vähetä.
Mutta miksi joudutte muuttamaan niin kauas, että koulu ja kaverit vaihtuvat?
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajankohdasta ja tuo Fisher on jäänyt mieleen kirjoituksestasi. Siitä oli siis sinulle apua? Seurasin myös sitä pitkää ketjua, kirjoitit todella mukaansatempaavasti, vaikka aihe oli vähemmän mukava...Muistan, että ostit oman asunnon ja sisustelit sitä. Jäikö teillä mies vanhaan? Entä lapset, onko sama koulu? Mikä systeemi teillä on tapaamisten kanssa?
Minun mieheni ei tule koskaan tunnustamaan, vaikka kuinka tätä katuisi, on sen verran ylpeä.
Nyt on muuten ihan käytännön pulma: menenkö samaan sänkyyn nukkumaan, ei hirveästi houkuta mutta tässä sohvalla on paha nukkua....
Mies jäi vanhaan, sinne on pari kilsaa. Lapset ovat vuoroviikkosysteemillä ja koulu on kotien puolessa välissä.
Ei minunkaan eksäni syyllisyyttä itselleen ottanut muilta osin kuin tuon yhden lauseen osalta.
Minä vaihdoin lapsen kanssa sänkyä, kun vielä asuin kotona. Ei sen puoleen, enpä nukkunut sielläkään. Aloin nukkumaan hyvin vasta omassa kodissa.
Oletko sinä ap?
14
ajankohdasta ja tuo Fisher on jäänyt mieleen kirjoituksestasi. Siitä oli siis sinulle apua? Seurasin myös sitä pitkää ketjua, kirjoitit todella mukaansatempaavasti, vaikka aihe oli vähemmän mukava...Muistan, että ostit oman asunnon ja sisustelit sitä. Jäikö teillä mies vanhaan? Entä lapset, onko sama koulu? Mikä systeemi teillä on tapaamisten kanssa? Minun mieheni ei tule koskaan tunnustamaan, vaikka kuinka tätä katuisi, on sen verran ylpeä. Nyt on muuten ihan käytännön pulma: menenkö samaan sänkyyn nukkumaan, ei hirveästi houkuta mutta tässä sohvalla on paha nukkua....
että ei voi rehellisesti sanoa, että mulla on toinen. Että yhtäkkiä vaan ilmotetaan, että haluan eron eikä suostuta mihinkään terapioihin yms. Ja sitten kas kummaa puolen vuoden päästä onkin jo muutettu toisen kanssa yhteen, "kun sattui löytymään eroa seuraavalla viikolla".
Koeta ap ajatella, että mies ei ole sun arvoinen, kun sen moraali on tuota luokkaa. Nyt tuntuu varmasti pahalta, mutta toivon kovasti, että löydät paremman!
Halaus!
enpä olisi uskonut viime syksynä kirjoituksiasi lukiessani, että näin pian olen samassa tilanteessa. Meillä on niin iso talo, ettei kummankaan ole mahdollista jäädä tähän. Tämän myynnistä ei kuitenkaan saa pesämunaa kahteen omistusasuntoon, eli vuokralle mennään, tällä alueella on vaan tosi vaikeaa löytää vuokra-asuntoja ja vielä kahdelle. Siksi luulen, että toisen (minun) täytyy lähteä kauemmaksi. Jos saisimme lähekkäin asunnot, ei tarvittaisi vuoroviikkoja, vaan lapset voisivat päivittäin mennä kumman luo tahansa. Haasteelliseksi tämän tekee se, että olemme molemmat vuorotyössä ja öitä pois.
Miten selvisit/te ensimmäisen joulun? Ensimmäisen uuden vuoden? Ekan sitä ja ekan tätä....?
Mua pelottaa kaikki tuleva!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Minäkin vastasin vielä vuosi sitten av:n kyselyihin, että en usko mieheni koskaan pettävän...
Eka joulu oli helvetillinen. Onneksi sinulla on siihen aikaa.
Lähetän sinulle sähköpostia.
enpä olisi uskonut viime syksynä kirjoituksiasi lukiessani, että näin pian olen samassa tilanteessa. Meillä on niin iso talo, ettei kummankaan ole mahdollista jäädä tähän. Tämän myynnistä ei kuitenkaan saa pesämunaa kahteen omistusasuntoon, eli vuokralle mennään, tällä alueella on vaan tosi vaikeaa löytää vuokra-asuntoja ja vielä kahdelle. Siksi luulen, että toisen (minun) täytyy lähteä kauemmaksi. Jos saisimme lähekkäin asunnot, ei tarvittaisi vuoroviikkoja, vaan lapset voisivat päivittäin mennä kumman luo tahansa. Haasteelliseksi tämän tekee se, että olemme molemmat vuorotyössä ja öitä pois. Miten selvisit/te ensimmäisen joulun? Ensimmäisen uuden vuoden? Ekan sitä ja ekan tätä....? Mua pelottaa kaikki tuleva!!!
Muutkin saa kirjoittaa, vastaan varmasti!
Kiitos vielä halauksista! Olette ihania, kun jaksatte tsempata ventovierasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ihan vähän vaan naurattaa jos miehelläs on oikeasti toinen nainen ja vielä sattuu tekemään lapsia voi sitä pikkulapsirumbaa ja hups kun ne ongelmat ei kadonneetkaan eron myötä ja mitä ihmettä sillä entisellä vaimolla näyttää menevän ihan hyvin kun lapsetkin on jo isompia...ohho, mitäs sitä tuli tehtyä...voi koliikki..
Oma kokemukseni: mies halusi eron, ei ollut muka toista naista, mutta eipä aikaakaan kun eleli julkisesti suhteessa yhteisen kaverimme kanssa. Siitä sitten naimisiin ja lasta tekemään. Ja eipä aikaakaan, kun mies sitten jätti tämänkin vaimon.
Mutta ap, toivon kovasti sinulle jaksamista. Muistan elävästi itseni aika lailla samassa tilanteessa, tosin lapset olivat tuolloin nuorempia. Raskasta se alku oli, itselleni oli apua mielenterveystoimistossa käydyistä keskusteluista sitten, kun jaksaminen loppui. Kaikesta vaikeasta pääsee kuitenkin yli ja elämä voittaa. Aikaahan se vie, mutta kyllä sinä pärjäät!
mies ilmoitti jouluna haluavansa erota, 18 vuoden yhdessäolon jälkeen. Siitä 8 vuotta naimisissa, lapset ovat nyt 7 ja 10v.
Ei puhettakaan mistään terapioista tai ylipäätään mistään yrittämisestä.
Tunnustan kyllä, että meillä meni todella huonosti jo pitkään, mutta silti oli minulle iso yllätys.
Nyt pitäisii minulle löytää asunto, samoin täällä enimmäkseen omakotitaloja, mutta kauaksikaan ei haluaisi lähteä, kun lapsilla täällä koulu, kaverit jne.
Kaikki on vielä täysin auki.
Ja niin vain meilläkin... miehellä on toinen, luulen että kärkkyy jo tuolla oven takana odottamassa lähtöäni:(
Välillä v*tuttaa, välillä ahdistaa ja välillä naurattaa. Enpä olisi muutama kuukausi sitten osannut kuvitella joutuvani tällaisia miettimään.
Niin vihainen olen että olen sanonut miehelle, että meidän lapset ei tule olemaan missään tekemisissä minkään uuden naisen kanssa ja että kerron kaikille sukulaisille, naapureille ja kaikille mikä sika mies onkaan, vaikka kukaan ei osaisi hänestä mitään tuollaista kuvitella.
Lapsille olen vielä osannut esittää, että tämä on meidän yhteinen päätöksemme, vaikka näin ei todellakaan ole. Kyllä se niille vielä joskus valkenee mitä tässä tapahtui:(
Mistä tunnistit minut?
Elämä on kuin sipulia kuorisi. Välillä itkettää, välillä suututtaa ja välillä olen tosi onnellinen. Pääosin olen hyvällä tuulella. Olen ylittänyt jonkun maagisen rajan, sillä ajattelen, että tämä ero on parasta mitä minulle on tapahtunut. Elämä on ihanaa, kun kukaan ei vaadi mitään.
Mies kirjoitti minulle jossain vaiheessa ja tunnusti, että hänellä oli itsellään paha olo ja siksi hän aloitti suhteen. Hän myös tunnusti, että se nainen nyt sattui olemaan n.n., mutta olisi hyvin voinut olla kuka tahansa muukin nainen. Kai tästä voi päätellä, ettei n.n. ollutkaan mikään korvaamaton sielunkumppani...
Lapset voivat hyvin, vaikkakin säälittää, etteivät he päässeet kasvamaan pumpulissa.
14