Inhoan työtäni eikä se kiinnosta minua yhtään. Joskus mietin millaista olisi, jos olisi innostunut työstään ja sitä olisi kiva tehdä.

Hymyilyttää, kun tuijotan vauvan kasvoja. Hänen pienet, sulavat piirteensä ja tyytyväinen ilmeensä saavat minut tuntemaan itseni täydelliseksi. Joka kerta, kun hän vie kätensä rintaansa vasten, sydämeni sykähtää. Olo on sellainen kuin olisin löytänyt itseni uudelleen, kuin vauva olisi minussa herättänyt jotain syvällä piilossa ollutta.

Musta tuntui raskaana ollessa siltä, etten malta odottaa et pääsen tutustumaan lapseen kun hän syntyy. Raskaus aikana suojeluvietti vauvaa kohtaan oli suuri ja oli jo vahva kiintymys, mutta sanoisin et rakkaus synty samaa aikaan kun vauva ja kasvoi matkan varrella kun opin tutustumaan häneen.