Lue keskustelun säännöt.
Kun kaveruksilla (7v tytöt) ei synkkaa hyvin yksiin...
01.09.2008 |
Täällä lähistöllä ei asu kuin yksi oman lapseni ikäinen ja samaa sukupuolta oleva lapsi, naapurin "Milla". Milla on sporttinen, vilkas, huumorintajuinen, meneväinen tyttö. Meidän "Saara" taas on ujo, rauhallinen, musikaalinen, ei pidä liikunnasta, tykkäisi leikkiä rauhallisia leikkejä lähinnä sisällä (olen kyllä patistellut urheilemaan jne, mutta ei tykkää).
Tämä Milla viihtyy koulussakin lähinnä villeissä lapsiporukoissa, joissa on iso lössi sekä tyttöjä että poikia. Saara taas tahtoisi leikkiä rauhallisemmin kahdestaan jonkun uskotun ystävän kanssa joka olisi se "bestis". Kovasti Saara on tästä Millasta bestistä toivonut, Milla pitää Saarasta(kin) mutta koulussa leikkii enemmän isoissa poruissa, joita taas Saara vierastaa.
Nyt on leikeissäkin ollut aika paljon riitaa. Millalla meinaa mennä helposti riehumisen, kippuralla nauramisen puolella ja Saara taas tahtoisi leikkiä syventyen ja pitkiä aikoja samaa leikkiä.
Koulumatkakaverina tytöt ovat toistensa kanssa kulkeneet. Koulumatkaa on 2 km ja ei muita saman ikäisiä lapsia tule täältäpäin.
Nyt on alkanut tulla riitaa koulumatkallakin ja tänään tuli Saara yksin koulusta kotiin, koska ei ollut jaksanut Millan juoksemista ja häsäämistä.
Iltaisinkaan ei oikein mene yksiin.
Kun kuitenkin tytöt ovat ainoat täälläpäin asuvat tämän ikäiset tytöt ja vielä samalla luokalla niin miten kannattaisi nyt toimia, jotta edes koulumatkoiksi heillä olisi vastaisuudessakin seuraa toisistaan?
Kommentit (5)
että mitkään ihmissuhteet edes aikuisena eivät ole täydellisiä. Monta kertaa hyviksi, jopa elämänmittaisiksi ystävyksiksi tulee juuri tuollaiset toistensa vastakohdat, täydentäen toinen toisiaan. Oletteko huomanneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuossa on hyvä kasvunpaikka oppia hyväksymään toisen lapsen erilaisuutta, tulemaan toimeen.
Kuitenkin kannattaa molempien tyttöjen leikkiä paljon omien kavereidensa kanssa. Koulumatkat nyt sentään olisi tultava toimeen yhdessä! Kyllähän me aikuisetkin joudutaan sietämään vaikka millaisia työkavereita, pomoja, sukulaisia ja miehen sukulaisia jne.
hassua miten monilla on se ajatusmaailma, että kun asuu lähekkäin niin pitää sitten olla hyvä kaveri... Eihän se niin mene! Ja mikä pakko heidän on kävellä kouluun yhdessä?
Ehkä nuo kaksi ovat vähän liian tiiviisti yhdessä ottaen luonteiden erilaisuuden huomioon. Ehkä alkaisi sujua paremmin jos molemmilla olisi välillä muita kavereita.