Raskaus ja parisuhde??

En keksinyt nyt yhtään parempaa otsikkoa. ENkä oikein edes tiedä miten tämän tarinan aloittaisin..



Olen nyt 28 viikolla raskaana, ensimmäinen lapsi. Mieheni oli alkuun todella innoissaan asiasta ja oli kiinnostunut kaikesta mikä vaan liittyi vauvaan ja raskauteen yleensäkin. Nyt, mitä pidemmälle raskuas on edennyt, tuntuu että kiinnostus on hävinnyt. Ei ehkä kokonaan mutta kuitenkin. Tiedän, miehellä on itsellään tällä hetkellä iso ja tärkeä projekti meneillään, se loppuu viikon päästä. Ajattelin että odotan sinne asti ja katson muuttuuko tilanne miksikään.



Tässä ehkä se kysymykseni olisi että kuin paljon raskaana oleva voi vaatia mieheltään? Olen huomannut itsessäni sen että olen muuttunut paljon herkemmäksi ja epävarmemmaksi. Ja kovasti toivoisin tukea mieheltäni ja huomiota. Raskauden myötä ollaan huomattu kuinka erilaisia ollaan ja kuinka erilainen on muutenkin suhtautuminen kaikkiin asioihin. Ei oikeasti olla mistään samaa mieltä. Ja nyt minua pelottaakin se että kun lapsi syntyy ni kuinka tämän perheen käy. Itsestäni on paljastunut hyvin oerhekeskeinen ihminen ja hyvin suojeleva. Mieheni on enemmänkin sellanen hälläväliä tyyppi eikä mikään ole niin tarkkaa..



Pelottaa aika paljon synnytys ja tuleva arki lapsen kanssa, olenko hyvä äiti yms.. Jotenkin todella epävarma olo. Ja nyt kun olen yrittänyt puhua joistain asioista miehelleni ni sieltä on tullut todella tyrmääviä vastauksia ja minulle on tullut todella huono olo niistä. Tuntuu että minun mielipiteitä ei arvosteta ja minua pidetään jotenkin ylivarovaisena ja ylisuojelevana.. Tuntuu pahalta. J anyt pelkään että kun olen näin heikko itsetuntoinen ni alistun toimimaan muiden sanomisten mukaan, mikä ei tunnu minusta hyvältä.. Miten saisin lisää luottamusta itseeni? Miten toimin tämän parisuhteen kanssa? Onko meillä edes tulevaisuutta perheenä jos emme pysty toimimaan tiiminä lapsen hyväksi?



Tästä tuli nyt todella sekavaa teksiä mut en tiedä miten pystyisin selvemmin tän selittää.. Olen ihan hukassa.. ja pelottaa..