Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mistä tietää, että lapsiluku on täynnä?

Vierailija
11.04.2011 |

Mä olen kotiäiti, jonka kaikki lapset ovat jo koulussa. Joku vuosi sitten podin aivan järjetöntä vauvakuumetta, mutta nyt se on mennyt ohi. Tietysti kaipaan ihanaa pientä nyyttiä syliini edelleen, mutta en enää niin vahvasti. Meillä olis rahallisesti mahdollisuus neljänteen lapseen, mutta nyt elämä on hirveän helppoa, kun lapset ovat jo "isoja". Silti mietin, että teenkö virheen, kun en tee sitä neljättä lasta, kohta tulee ikä vastaan. Miehellä ei ole vahvaa kantaa asiaan eli teemme niinkuin mä haluan.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
11.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka lapsiluku jäisi tuohon kolmeen. Vai ovatko geeninne niin ihmeellisiä, että pitää vielä lisää saada pikkuteikäläisiä maailmaan? Lapsillasi on jo sisarukset, ajattele vaikka maapalloparkaa ja säästä sitä ylikuormitukselta omalta osaltasi.



Ei ole tarkoitus pahoittaa mieltä, mutta näin minä ajattelen asian. Tietysti on mukavaa saada oma lapsi, ja vielä parempi (IMHO) että hänelle saadaan sisarus. Ja vielä toinenkin, no mukavaa. Mutta jossain vaiheessahan on vaan mietittävä, että miksi juuri meidän jälkeläisillä olisi "kansoitettava koko maa"...

Vierailija
2/7 |
11.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse mietin kans joskus, että milloin lapsiluku on täynnä, mutta neljännen jälkeen tuli vaan fiilis, että tässä on nyt meidän perhe. Tunne oli ihana kun ei ollut enään vauva kuumetta ja olo oli jotenkin seesteinen. Vauvat on edelleen ihania, mutta nyt toisten vauvoina :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
11.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosin teidän lapset on jo isompia kun pienempi tulisi taloon. Meillä nuorin vasta 1 vuotias ja kolme lasta meilläkin. Jos yhtään tuntuu niin tehkää se neljäs. Eikös se sanonta kuulu tehtyjä lapsia ei kadu mutta tekemättömiä kyllä.

Vierailija
4/7 |
11.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vauvoja. Raskausmahaa kyllä iävöin monia vuosia ja illan rauhallisia hetkiä kun kuulostelin vauvan liikkeitä.

Vierailija
5/7 |
11.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kolme lasta ja vielä jonkin aikaa sitten mietin josko neljäs. Mutta totesin että into ei ole enää yhtä iso kuin kolmen ensimmäisen kohdalla ja nyt kun kolme ovat jo isompaa, niin uusi vauva olisi heiltä aikaa vanhempien kanssa pois. Toisaalta mietti myös että jaksaako sitä oikeasti. Samoin tuli mietittyä että onko se aika aikansa kutakin. Tein päätöksen että kyllä ne lapset ovat tässä. Sellaisella epämääräisellä haluan, en halua ololla en lähde lasta havittelemaan. Keskityn nyt näihin jo olemassaoleviin.



Itse siis en ole automaattisesti tietänyt että se on tässä. Kuitenkin kun tarpeeksi asiaa ajattelee ja vääntelee (muutakin kuin hormoonihöyryissä), niin johonkin lopputulokseen sitä tulee.

Vierailija
6/7 |
11.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka lapsiluku jäisi tuohon kolmeen. Vai ovatko geeninne niin ihmeellisiä, että pitää vielä lisää saada pikkuteikäläisiä maailmaan? Lapsillasi on jo sisarukset, ajattele vaikka maapalloparkaa ja säästä sitä ylikuormitukselta omalta osaltasi. Ei ole tarkoitus pahoittaa mieltä, mutta näin minä ajattelen asian. Tietysti on mukavaa saada oma lapsi, ja vielä parempi (IMHO) että hänelle saadaan sisarus. Ja vielä toinenkin, no mukavaa. Mutta jossain vaiheessahan on vaan mietittävä, että miksi juuri meidän jälkeläisillä olisi "kansoitettava koko maa"...


Pahemminkin tätä maapalloa, ja turhemmilla asioilla, voi tuhota. Aika yli-ihminen täytyy olla että voisi jättää lapset tekemättä tästä syystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
11.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse pohdin parhaillaan olisiko aika kolmannelle vai onko hyvä näin. Vauvakuume vaivaa kovasti ja muuton keskellä en ole millään voinut luopua vielä vauvavaatteista ja -tavaroista. Toisaalta taas epäröin synnytystä ja vauva-ajan jaksamista ja sitäkin kuinka kolmas sisarus sijoittuisi kahden keskenään todella läheisen lapsen kaveriksi. Pelkään, että sitä miettii sitten lopun ikäänsä millainen kolmas lapsi olisi ollut ja harmittelee "mukavuudenhalua".