Komentelen lapsiani, koska en jaksa muuta. Olen ollut sairaana kauan.

Siis yli kuukauden sairaana ja ei ole helppoa tämä kotiäidin elämä. En jaksa sitä, kun lapset leikkisivät vapaasti ulkona käyden läpi kuralätäköt ym tai että he maleksisivat tyypilliseen tapaansa mennen tullen kävellessämme esikouluun ja kerhoon. Nyt mennään päivästä päivään niin, että matkat kuljetaan kurissa nopeasti ja kotipihlalle ei jäädä leikkimään, jotta voisin yrittää levätä sairaana sisällä.



Kunpa paranisin pian. Oletteko kokeneet samaa?