Lue keskustelun säännöt.
Millaisia tunteita teissä herättää/ on herättänyt nuorimmankin lapsen tuleminen eskari/
18.04.2011 |
/kouluikään?
Onko teille tullut helpotus siitä että pikkulapsiaika perheessänne on ohi ja arki helpompaa?
Vai haikeus ja suru pikkulapsiajan loppumisesta, jos niin onko mieleenne tullut ajatus yrittää saada vielä yksi lapsi? Jos toive vielä yhdestä lapsesta ei ole toteutunut miten olette päässeet haikeudesta ja surusta yli?
Kommentit (7)
iässä on hyvät ja huonot puolensa. Kun lapset ovat isompia, niin oma elämä helpottuu, matkustaminen helpottuu ja aikaa itselle on enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kieltämättä vauvakuume nostatteli itseään pintaan. jos mies ei olisi niin vastahakoinen niin ehkä sitä olisi sortunut vielä yhden tekemään.
Kyllä mäkuitenkin luulen että lapset on nyt tehty ja nyt nautitaan siitä vapaudesta minkä vähän jo itsenäisemmät lapset antavat
Olen 40v ja haluaisin biologisesti ihan kauheasti vielä lasta, miehelläkään ei olisi sitä vastaan kovin kauheasti. Mutta siinä ei ole mitään järkeä, kun meillä on erityislapsia jo.
Toivon, että saan siirrettyä vauvankaipuun lastenlapsiin aikanaan. Vanhin poika on kohta 20.
kun kuopus meni eskariin.
Lisää lapsia emme halua, kolme riittää.
Haikeus meni aika nopeasti ohi, kun poika viihtyi eskarissa niin hyvin.
Minusta haikeus tai suru eivät ole mitään kauheaa, josta pitäisi ponnistella "yli". Kuuluvat elämään niinkuin muutkin tunteet ja loppuvat aikanaan, vaihtuvat toisiin.
Nyt pitää keksiä joku uus juttu johon voi suunnata seuraavien vuosien aikana.
Toisaalta huomaan että uudet ajat tuo uusia kivoja juttuja tullessaan. Meillä on nyt perheenä uus elämänvaihe ja voidaan tehdä uudenlaisia asioita yhdessä. Joten kyllä tästäkin haikeudesta selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen kummempaa.